Perun sanani

Sanoinko että verhoiltavan tuolin jousien kiinnittäminen on paha rasti? Kaikkein hankalinta tuolin tekemisessä? Olin väärässä, niin väärässä kuin väärässä voi olla. Jousituksen teko oli lasten leikkiä siihen vaiheeseen nähden mikä tuolin tekemisessä on nyt menossa. Kasasta meriheinää pitäisi saada neulan ja langan avulla tuolin istuin. Helpommin sanottu kuin tehty, olen saanut huomata.

 Heinä ommeltiin kiinni istuinosan keskeltä. Sen jälkeen alettiin lankaa kiristämään. Aina yksi kiristyskierros ja sitten piti istua tuolissa hetki. Sama toistettiin muutamaan kertaan. Viimeisellä kiristyskierroksella ajattelin että sormeni leikkautuvat irti, niin kireälle piti saada lanka. Onneksi riitti ja sain siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

 Langan kiristys ei riitä, seuraava vaihe oli täyttää reunat uudestaan meriheinällä ja kiristää kangas ja naulata se nupeilla tuolin sarjoihin kiinni. Meriheinää uppoaa tuoliin uskomattoman paljon. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään mistä tuolin raskas paino koostuu. Tuossa juuttikankaan alla alkaa olla pari kolme kiloa heinää.

 Tässä kohtaa on hivenen voittajafiilis, etusarja on kiristetty ja naulattu nupeilla kiinni. Jee, enää kolme sivua jäljellä! Ennen nupien naulaamista kangasta kiristetään noiden kuvassa näkyvien punaisten pitkien neulojen avulla. Heftaneuloja ovat ja niillä kiinnitetään kangas kiristämisen ajaksi. Kuudesta seitsemään kertaan sain kiristää ennen kuin lopputulos oli tyydyttävä.

No, hurraata ei kannata vielä huutaa. Käsinojan kohta pitäisi saada siistiksi ja jopa naulattua pari nupia tuonne juuttikankaan ja käsinojan väliin. Ei hajuakaan miten sen teen, se kaikki jäi ensi kertaan. Tämä vaihe on niin hidas että kahden ja puolen tunnin aikana sain aikaiseksi vain reunojen kiristykset. Tuolin varsinainen verhoilukangas kummittelee mielessä jo melkoisen vahvasti. Mutta tällä vauhdilla sen vuoro on joskus ensi keväänä, ehkä huhtikuussa.