Lomaa

Milloinkohan olisi lomaa riittävästi? Kohta paukkuu pidettäväksi 38 päivän vuosilomastani viimeiset viisi, mutta silti tuntuu, että loman tarvetta olisi enemmänkin. Syynä voi olla viime aikoina vaivannut väsymys yhdistettynä pitkiin työpätkiin ilman vapaita, herätykset aamuviideltä ja se anemia. Tai sitten ihan lorvikatarri.

Lomasuunnitelmia ei ole, eikä tule. Ei ole tavoitteita, ei aikatauluja, ei mitään. Pieni ajatus on siitä, että lomalla nukun pitkään, luen mahdollisimman monta kirjaa, ehkä vähän ulkoilen. Ja teen yhden tilkkutyön valmiiksi.

 Tammikuussa syntyi pieni poika jolle olen ajatellut tehdä tilkkupeiton lahjaksi. Väreiksi ja sävyiksi valitsin mustan, kirkkaan punaisen, vihreän ja keltaisen. Tuon pinossa olevan oranssin ehkä tiputan pois. Ja mietin vielä sinisen vaihtamista turkoosiin. Musta tulee olemaan aika isossa roolissa, tässä peitossa ei tarvitse olla mitään hempeää. Tarvitaan kirkkaita, kunnon värejä. Kuvaan en onnistunut  vangitsemaan kankaiden oikeaa kirkkautta, mutta käyttäkää mielikuvitusta.

  Kankaat on odotelleet leikkaajaa jo viikon verran salin pöydällä. Yksinkertaisesti ei ole ollut yksikään ilta sopivaa rakoa käydä kankaiden kimppuun. Pieniä, liian lyhyitä hetkiä on, mutta haluan, että kun ryhdyn työhön, saan tehtyä sen kerralla valmiiksi. Toisaalta, ne iltojen asiat ovat olleet kovin tärkeitä etappeja elämässä. Kuten eilen esikoululaisemme kouluun ilmoittautuminen. Aivan mahtavaa, ettei kaikki vielä toimi nappia painamalla.

Koululle pääsi ilmoittautumaan henkilökohtaisesti paikan päälle. Rehtori oli aulassa vastaanottamassa ja kättelemässä, opettajalta sai lomakkeen täytettäväksi, ja kun sen palautti, sai lappusen tutustumispäivästä ja lukujärjestyksen. Pieni,mutta tärkeä hetki tulevalle koululaiselle ja koko perheelle. Ensi syksystä alkaen olemme kouluikäisten lasten vanhempia. Kääk, ei kannata ajatella, että yksi on lentänyt jo pesästäkin.