Marjat on onneksi mahdollisuus saada luomuna ja itse kasvattaen sekä poimien. Mehuun menevät nämä marjat ja siksi piti ostaa sokeria. Nyt voinee sanoa mehusta, että luomua on, sokerikin.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Luomua vai ei?
Joskus kaupassa mietin vaihdanko sen normiostokseni luomuun vai tyydynkö tavalliseen versioon. Viimeksi eilen pohdin asiaa sokerihyllyllä. Kokeeksi ostin sokeria luomuna, mutta vasta kotona aloin lukea tuoteselostetta tarkemmin. Pakattu Tanskassa, edes Dansukkerin sivuilta ei selviä sokerin alkuperä. Tavallinen sokeri, valmistettu Suomessa. Ero on juuri sellainen, jonka takia jatkossa valitsen sokerin joka on valmistettu Suomessa ja raaka-aineesta noin puolet on kotimaista sokeria. Jos voisin valita, ostaisin täysin kotimaista sokeria, luomuna. Tätä mahdollisuutta ei valitettavasti kaupan hyllyllä ole.
Täysin luomuna ostan tällä hetkellä vain puurohiutaleet ja jauhot. Ja nekin vain jos tarjolla on kotimaista versiota. Sen verran haluan tukea kotimaista maataloutta ja taloutta ylipäätään. Ruokalaskua luomun ostaminen ei ole kasvattanut huomattavasti, meillä viljatuotteita kuluu kuitenkin määrällisesti vähemmän kuin ennen. Vaikka viimeaikaiset ruokakohut on yltäneet tänne lintukotoonkin, luotan edelleen kotimaiseen ruuan tuottamiseen. Ostan mieluummin tavallista kotimaista kuin luomua ulkolaista. Täällä peltojen keskellä kun on yhdenlainen aitiopaikka tarkkailla miten se ruoka kasvatetaan ja millaisilla myrkyillä.
Marjat on onneksi mahdollisuus saada luomuna ja itse kasvattaen sekä poimien. Mehuun menevät nämä marjat ja siksi piti ostaa sokeria. Nyt voinee sanoa mehusta, että luomua on, sokerikin.
Nyt vain näyttää siltä, että oman pakastimen marjat eivät riitä seuraavaan satokauteen asti. Jogurttiini uppoaa kuukaudessa 6 litraa marjoja, mansikoita, puolukoita, mustikkaa ja vadelmaa. Pakastimessa on vielä 2-3 kuukauden syömiset. Mehua varten siellä on enää keltaista vadelmaa ja oman maan mansikkaa. Niitä yritän säästellä jotta keitän vadelmamansikkamehua kesän rippijuhliin. Lisäksi ostomansikkaa on vielä pariin hillotölkkiin. Viimeiset oman maan hillomansikat keitin hilloksi tänään .
Ensi kesänä toivon omalta maalta yhtä hyvää marjasatoa kuin viime kesänä. Ostomansikkaa yritän tosissani saada luomuna, tähän asti se on ollut vain haave. Ja todennäköisesti joudumme ostamaan toisen pakastimen. Yhden täyskorkean pakastinkaapin sisältö on näillä syömisillä auttamattomasti liian vähän.
Marjat on onneksi mahdollisuus saada luomuna ja itse kasvattaen sekä poimien. Mehuun menevät nämä marjat ja siksi piti ostaa sokeria. Nyt voinee sanoa mehusta, että luomua on, sokerikin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo suomalainen sokeri on valkaistu myrkyillä valkoiseksi. Luomu on noista kahdesta parempi jos pitäisi valita. Emme käytä sokeria ollenkaan nykyisin.
VastaaPoistaNiinhän se on valkaistua, kuten tuo luomusokerikin. Kaapissa on myös intiaanisokeria ja sitä laitan mehuun yhden kolmasosaa sokerin määrästä. Tuo omaa makuaan liikaa jos laittaa enemmän. Meillä sokeria vielä kuluu, ja hunajaa joka on aina kotimaista. On oikeastaan harmi ettei kuluttajalle ole sokerin suhteen enemmän vaihtoehtoja.
PoistaMinä kuulun suomalaisen ruuan kannattajiin. Ehdottomasti niin, että mieluummin suomalaista ns. "tavallista" ruokaa kuin ulkolaista luomua. Epäilen suuresti, että osa ulkomaisesta "luomusta" on todellisuudesta lannoitetumpaa mitä suomalainen normaalisti tuotettu ruoka. Valvonta ei kuitenkaan ole yhtä tarkkaa joka puolella maailmaa. Muutenkin ajattelen niin, että on meidän jokaisen etu, kun syömme mahdollisimman kotimaista ruokaa, koska suosimalla suomalaista pidämme samalla huolen siitä, että Suomessa kannattaa jatkossakin ruokaa viljellä ja tuottaa.
VastaaPoistaIhanan kesäisiä kuvia. Noita mansikkahillopurkkeja katsellessa tulee kesäisiä ajatuksia mieleen:)
Meilläkin ollaan kotimaisen ruuan kannattajia. Omien metsien marjat on jo sitä superfoodia, ei tarvita Gojia tai muuta ulkomailta rahdattua marjaa jonka kasvusta ei ole mitään tietoa.
PoistaTeilläpä tosissaan kuluu marjoja! Ja sinä taidat olla varsinainen marjakaivo ;-)
VastaaPoistaKotimaisuus on tärkeää, sillä mahdollistetaan maanviljelijöiden olemassaolo Suomessa. Tuotteissa on tosiaan kaikenlaisia leimoja ja nimikkeitä jotka antavat mielikuvia mm. ekologisuudesta, kuluttajan täytyy lukea tarkemmin paketit jos haluaa selvittää miten asianlaita oikeasti on ja punnita omat ratkaisunsa.
Maijun kommentista tuli minullekin mieleen se ärsyttävä tosiasia, että miksi sokeria tosiaankin täytyy valkaista? Ihmeellinen jäänne jostain menneiltä vuosisadoilta, jolloin se koettiin hienommaksi. Itsekään en käytä sokeria, kun en leivo ja jugurttiin menee hunajaa. Siinäkin on oltava tarkkana, ettei osta ulkomaista juoksevaa hunajaa, joka on tehty juoksevaksi sokerivedellä! Joissakin maissa se kun on sallittua, Suomessa onneksi ei, niin kotimaisen kanssa tietää saavansa täyttä tavaraa eli oikeaa hunajaa.
Mehuksi menee suurin osa marjoista, sitä meillä juo kaikki ja siitä teen myös kiisseliä. Terveellistä vaikka sisältääkin sokeria. Paketteja täytyy näköjään alkaa lukea tarkemmin, ja senkin olen huomannut, että jo tuttujakin tuotteita kannattaa lukea aika ajoin. Joskus vaihtuu tuoteseloste kaikessa hiljaisuudessa.
PoistaValkaisematon sokeri kyllä kelpaisi!
Kyllä olen ihan samoilla linjoilla muiden kirjoittajien kanssa, että kotimaista kannattaa suosia, monestakin syystä, joista vähin ei varmastikaan ole maanviljelyksen takaaminen jatkossakin Suomessa. Mutta yhtä asiaa ihmettelen tosissaan. Tämä pätee erityisesti pääkaupunkiseudulla, ei niinkään siellä maakunnissa. Miten kummassa ihmiset pystyvät kustantamaan kaiken elämiseen liittyvän? Asumisen, ruuan, liikkumisen, sähkön ja lämmön etc. Jo yksistään asumisen kustannus alkaa hipoa Euroopan suuria metropoleja, ruoka on selkeästi kalliimpaa kuin täällä Keski-Euroopassa ja verot korkeammat ja palkat alhaisemmat. Millä tämä yhtälö on selitettävissä - paitsi velaksi elämisellä, joka toimii tietysti niin kauan kun pankin ovat valmiita ja kykenevät antamaan järjettömiä lainoja ihmisille.
VastaaPoistatv Leena
Ja kylläs se kaikki maksaa täällä maaseudullakin. Täällä on oltava ainakin se yksi auto, bensan hinta nousee koko ajan. Pääkaupunkiseudulla sentään pärjää julkisilla ja lippuhinnatkin taitaa olla kohtuulliset?
PoistaMutta ei meillä olisi varaa hankkia asuntoa pääkaupunkiseudulta. Ei osaketta tai omaa taloa. Onneksi tykkäämme asua täällä maalla :)
Kommentoin vielä tuota liikkumisen hintaa. Järkytyin kun viimeksi kuljin Espoosta bussilla Helsinkiin, matkaa noin 12 km. Hinta suolaiset 4,50. Siis edestakainen käynti kaupungissa maksaa 9 euroa, eli vanhassa rahassa yli 50mk!!!! Vastaavanlainen matka täällä meillä ratikalla kuljettuna maksaa 2,50 yhteen suuntaan. Ja tämä on vain yksi esimerkki. Ruoka on noin 30-50% kalliimpaa Suomessa. Saksalaisen luomun hinnalla saa Suomessa sitä halvinta bulkkia. Asumisen kustannus on pääkaupunkiseudulla about kaksinkertainen tänne meille verrattuna, ja tämä siis siitäkin huolimatta että asumme Saksassa alueella,jota kutsutaan talousveturiksi, ja jonne jatkuvasti virtaa lisää väkeä.
VastaaPoistaJa mitä tulee maalla asumiseen Suomessa - sekin on aivan käsittämättömissä hinnoissa. Olen huvin vuoksi verrannut Suomessa myynnissä olevia maatiloja ruotsin markkinoihin. Tai täytyy sanoa, että kovin huvittavaa se ei ollut. Suomessa nimittäin pulitetaan arviolta kaksinkertaiset hinnat pelloista ja tilakokonaisuuksista. En ymmärrä, en todellakaan ymmärrä. Paitsi että kyseessä on velkavetoinen kupla, jonka on pakko poksahtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmiset eivät enää selviä veloistaan.
tv Leena
Samaa mieltä olen, jossain kohtaa se kupla puhkeaa. Ei kaikki voi perustua ikuiseen talouskasvuun. Ja oikeasti nyt jo ihmisillä on vaikeaa selviytyä ihan peruselämän kustannuksista.
PoistaVastikään oli Hesarissa (oliko edellinen Kuukausiliite?) juttu toimittajasta, joka yritti elää tietyn ajan pelkästään suomalaisella ruoalla. Hän selvitti myös tuota sokeriasiaa. Jutun mukaan tuo suomalainen sokerikin on suomalaista vain osan vuotta. Samassa pussissa myydään myös ulkomaista ruokosokeria, ilmeisesti sokeri oli suomalaista lähinnä syksyisin. Hiukan harhaanjohtavaa siis tuo suomalaisuuskin.
VastaaPoistaDansukkerin taloussokerin raaka-aineesta noin puolet on kotimaista. Suomessa ei tuoteta riittävästi sokeria oman maan tarpeisiin. Eli on osan vuotta ulkolaista tai pussissa voi olla kotimaista ja ulkolaista sokeria sekaisin.
PoistaJuuri edellisen kommentoijan mainitsemasta jutusta olin itsekkin mainitsemassa, joten tässä se
VastaaPoistahttp://nyt.fi/20130215-rehellisen-suomalaisen-leivaen-rukiit-tulevatkin-ulkomailta/
Aikamoisena yllätyksenä tuli että monet suomalaisina pitämäni tuotteet eivät olekkaan muuta kuin valmistettu Suomessa ulkomaisista raaka-aineista.
Ruis on toinen joka ei riitä kotimana tarpeisiin. Fazer on kai yrittänyt saada kaiken ruisleivän rukiin kotimaiseksi, mutta ei ole vielä onnistunut. Eipä taida olla enää sellaista ruoka amikä olisi täysin varmasti kotimaista. Uhkasivat että tänä vuonna loppuu viime kesäisen heikon sadon takia kotimainen perunakin.
Poista