Taas se iski, yksi lempisanonnoistani. On tehty tilkkupeittoja milloin mihinkin taloon uuden perheenjäsenen syntymän johdosta, mutta oma lapsenlapsi, se ensimmäinen ja ainoa on ollut ilman, ja täyttää ensi viikolla jo 10 kuukautta. Asia oli pakko korjata nyt ja heti, sillä jonossa on jo peitto pienelle tytölle. Ja arvatkaa himoittaako sen ompelu, sillä viimeiset vuodet kaikki peitot ovat menneet pojille. Pääsen pitkästä aikaa sukeltamaan pinkkiin ja liilaan kangasmaailmaan. Oi ja voi.
Tytär valitsi kankaat varastoistani jo monta kuukautta sitten. Erittäin hyvin valittu, musta, harmaa ja turkoosi sopii hyvin yhteen. Lomassa on värikästä muumia, niin ei käy liian yksitotiseksi. Tausta ja ulommainen reunus on yhtä ja samaa kangasta, eli lakanaa. Joskus tulee edullisemmaksi ostaa lakana kuin metritavaraa kangaskaupasta. Vuorina on puuvillaflanelli.
Harmaa ja kirjava muumi on samaa kangasta, mutta värien takia sitä ei ihan heti huomaa.
On niissä muissakin tekemissäni peitoissa rakkautta mukana joka saumassa, mutta tässä on jotain ihan erityistä. Onhan se tehty oman jälkeläisen jälkeläiselle.
Ja tässä se jälkeläisen jälkeläinen. Ihana töyhtöhöttiäinen oli täällä viime yön hoidossa. Aamupalaksi tarjoiltiin paistettu kananmuna jonka vilpertti yritti syödä näppärästi ilman käsiä. Ei siistit lapset katsokaas käsiään likaa. Mummi tuli kuitenkin hätiin ja syötti paistetun kanamunan pienelle pieninä palasina suoraan suuhun. Joku on kietonut mummin jo pikkusormensa ympärille.
Nyt on suutarin lapsella kengät, eli tilkkuilijan tyttärenpojalla tilkkupeitto.
On varmasti aivan erityinen peitto :)
VastaaPoistaJuuri tuollaisia alimman kuvan kaltaisia tilanteita pitäisi muistaa tallentaa :) Niitä on niin hauska muistella myöhemmin.
Pitäisi muistaa ottaa enemmän kuvia kun pieni on täällä, mutta ei siinä ehdi kameran kanssa hössöttää :) Enkä vieläkään oikein muista, että puhelimessakin on kamera.
PoistaJoo, kyllä mä nyt ymmärrän, miksi sinäkin olet näin pahasti mummouteen hurahtanut. Äh, ihan liian suloinen lapsenlapsipoikanen sulla... ja tietysti nukutit mummon kainalossa?
VastaaPoistaMun lapsenlapsi on jo niin säälittävän isoksi kasvanut, että menee mielummin nukkumaan patjalle hierontahuoneen lattialle, kuin mummon ja papan viereen. Eikä tietoakaan muista vauvoista!
Ei yhtään haittaa, vaikka kirjoittelet useamminkin mummojuttuja.
Hyvää viikkoa, mummokaveri!
Tuo höttiäinen on tottunut nukahtamana omaan sänkyyn, mutta aamulla kelli tunnin mummin kainalossa! Onneksi sitä vauvan tuoksua on vielä ripaus jäljellä, vaikka aika menee ihan liian nopeasti. Pian on jo vuoden vanha!
PoistaMukavaa viikkoa sinne pääkaupunkiin!
Voi, siitä tuli kaunis ja ei mikään ihme, että laitoit siihen kaikki tunteesi mukaan!
VastaaPoistaKiitos, muumikankaat on olleet vähän unohduksissa, mutta onneksi tytär valitsi ne. Sopivat höttiäiselle täydellisesti.
PoistaKauniin peiton teit!
VastaaPoistaOlen myös ostanut lakanoita kankaaksi, tarjouksesta varsinkin tulee paljonkin edullisemmaksi kuin metritavarana:)
Mukavaa viikkoa!
Kiitos. Ompelevan kannattaa aina katsoa lakanatarjoukset.
PoistaMinä ihailen tilkkutöiden tekijöitä. Siinä on homma, joka vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Olen tshnyt elämässäni 2 tilkkupeittoa. Kumpikin oli aika karu näky. :D
VastaaPoista