Ruoka-avustus

Elokuun alun kylmyys ja sateet pelästyttivät kasvimaan sadon suhteen. Ehdin ajatella, että siinä meni kaikki, ei syödä mitään itsekasvatettuna tänä vuonna. Sateet ja kylmyys onneksi väistyivät, ja meillä on nautittu monenlaisista herkuista.

 Myös tyttären perhe on saanut oman osuutensa sadosta. Kerran viikossa olen vienyt mukanani pientä ruoka-avustusta samalla kun haen kaupasta sen mitä omassa maassa ei kasva. Eilen mukanani oli perunaa, keltaista ja oranssia porkkanaa, salaattia, tomaattia, kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Kaupan päälle samana iltapäivänä leivottua vuokaleipää ja mummin mussukalle lapaset ettei pienen kädet palele.

 Saa muuten ihan uuden ulottuvuuden ja syyn pitää kasvimaata kun tietää, että se oma lapsenlapsi syö mummin kasvattamaa ruokaa. Puhdasta ja ilman torjunta-aineita, rakkaudella kasvatettua.

Kasvimaalle suosittelen kaikille kokeilemaan keltaista porkkanaa. En tiedä mistä johtuu, mutta meillä se sietää oranssia paremmin sään vaihteluita eikä keltaista kalva ötökät samaan tahtiin kuin oranssia porkkanaa. Sama ilmiö on havaittu nyt useampana vuonna. Eikä siihen ole auttanut oranssin porkkanan lajikkeen tai kasvupaikan vaihto. Aina on keltaiset suurempia ja ilman ötökän koloja.

Kasvihuoneessa on ollut tänä vuonna kurkun juhlaa, meille ei ole ostettu kaupan kurkkua sitten heinäkuun alkupuolen, ja aina vaan tulee satoa. Olen latvonut kurkun varret pariinkin kertaan, mutta muuten ovat kasvaneet lähes itsestään. Nyt toivotaan lämpimiä kelejä vielä hetken, jotta viimeiset parikymmentä(!) kurkunraakiletta saadaan kypsäksi ja ruokapöytään saakka.

Syömävauhti on tällä hetkellä se, että vuorokaudessa menee 1-2 kurkkua.