Lattiat ja lankut

Edellinen kotimme oli 1943 rakennettu entinen Osuuskauppa. Kaupasta oli tehty 1970-luvulla kokonaan asuintilaa ja samalla sieltä oli hävitetty kaikki alkuperäiset lattiat. Tilalle oli tullut mäntylautaa ja parkettia. Me lisäsimme yhtälöön vielä laatat. Varmasti toimivaa, mutta loppupelissä me itse emme tykänneet, kaipasimme jotain iäkkäämpää.

Kun päätimme alkaa etsiä sitä unelmiemme vanhaa hirsitaloa, oli yksi tärkeimmistä talon vaatimuksista se, että siellä olisi alkuperäiset lattialankut tallessa. Joko käytössä, tai uudempien lattiamateriaalien alla tallessa. Tämän vaatimuksen Arvila täytti erinomaisen hyvin. Joka huoneessa on enemmän tai vähemmän piilossa olevat alkuperäiset lankkulattiat.

Ensimmäinen huone mistä avattiin lattia oli sali. Lankkujen kanssa tarvittiin ihan raakaa voimaa, sillä pisimmät ovat yli 7 metriä pitkiä, 5cm paksuja ja leveimmät niistä n. 20 cm leveitä. Kaikki lankut olivat melko hyvässä kunnossa. Niiden käsittelyyn riitti hionta ja maalaus.

 Silloin 2005 kun maalasimme salin lattian, oli perinnemaalien valikoima lattioiden osalta aika kehnoa. Silkkaa pellavaöljymaalia ei suositeltu ja Permoa ei pahemmin kaupoissa näkynyt. Päätimme uskaltaa maalata lattian Betoluxilla. Hengittävä maali se ei ole, mutta lankuissa on niin paljon rakoja, että tiivis tuo lattia ei ole. Betoluxin kestävyys on ollut luokkaa hyvä. Sitä kuluttaa jatkuvasti koiran kynnet, kissat ja ihmiset. Tässä kuva kohdasta jossa ei ole ollut mattoa koskaan ja siitä kuljetaan kymmeniä kertoja päivässä. Pieniä kolhuja maalipinnassa on, mutta meille ne ovat sallittuja elämän merkkejä.

 Tuvan lattiaan maalia pohdittiin ehkä pisimpään. Kokemusta oli Betoluxista, Permosta ja Uulan lattiamaaleista joista kohta lisää. Päädyimme laittamaan tupaankin Betoluxin. Nyt jälkikäteen voin todeta sen hyväksi valinnaksi, mutta kolmas maalikerros olisi ehkä ollut paikoillaan. Tuvan lankut olivat itsessään kaikkein epätasaisinta laatua ja toistaiseksi se on ollut ainut huone jonne on jouduttu laittamaan uutta lankkua. Vanhoja lankkuja on lyhennetty päistään ja poistettu lahot kohdat. Lattian reunoille laitettin sitten uutta lattiaa ja se jää näin pääosin kalusteiden alle piiloon.

 Leikkihuoneen lattialankut ovat talon leveimmät, 27,5 cm leveät. Jämpti mitta, mutta sitä tosiaan ovat, tasalaatua jokainen lankku. Tässä kohtaa päätimme testata Uulan lattiamaalia joka on pellavaöljypohjainen. Muuten olemme maaliin tyytyväisiä, mutta se on todella matta. Ja jokainen teistä voi kuvitella, miten käy mattamaalille ajan kanssa. No niinpä, tuntuu imevän kaiken lian itseensä. Siksipä leikkihuoneessa on lähes koko lattian peittävä matto. Kulutusta maali tuntuu kestävän Betoluxin verroin. Mattaongelman taas voisi ratkaista lisäämällä maaliin lakkaa, mutta silloin taas menetetään sen hengittävyys.

 Kahden nuorimman pojan huone sijaitsee uudisosassa. Sinne oli luonnollinen valinta laittaa puulattia. Lattia on ihan tavallista mäntyponttia, ehkä turhan kapeaa, mutta ihan käypää uuteen tilaan. Lattia on maalattu Tikkurilan Permolla. Tästäkään maalista ei ole valittamista. Kulutuskestävyys ihan ok kun ajatellaan että on lastenhuoneessa jossa lattiaan kolahtaa vähän väliä jotain. Ja maalin alla oleva mänty on pehmeää puuta. Siinä kohtaa Permo toimii hyvin, ja jonkin verran joustaa lommon mukana eikä lohkea irti.

 Ja sitten tulevaa työsarkaa. Isännänhuoneessa on pieni pläntti lattialankkuja näkyvissä syystä että tässä kohtaa jäätyivät vesiputket ensimmäisenä talvena. Vesiputket vedettiin samantein uusiksi ja jätettiin kulkemaan toistaiseksi pinnassa. Lattiaa ei paikattu sen kummemmin koska jossain kohtaa se(kin) joudutaan repimään kokonaan auki. Tässä vaiheessa lankut ovat hyvässä tallessa lastulevyn ja parin muovimattokerroksen alla. Ja näyttävät aivan samoilta kuin muissakin huoneissa. Vesiputkien jäätyminen tuossa kohtaa ei muuten ole mikään ihme. Nyt laitetuista pellavatilkkeitä huolimatta tuolta valkoisen levyn alta ja seinänraosta käy ihan järkyttävä veto! Missä lie eristeet?

Yhteenvetona voisin todeta, että kaikkia kolmea maalia joita olemme käyttäneet (Betolux, Permo ja Uula) voisimme käyttää edelleen. Vielä maalattavia lattioita on ainakin isännänhuone ja vanhempien valtakunta, jälkimmäisessä kulutus kaikkein pienintä. Lisäksi on eteinen, mutta sen pyrimme mahdollisuuksien mukaan jättämään entiselleen, riippuen siitä kuinka hellävaraisesti lankut saadaan eristeen lisäämistä varten lattiasta ylös. Se purkurauta jolla isot lattianaulat poistetaan, ei ole kovin hellä lattioille ja lommoja syntyy.

Ja vielä kun saisi lämpimämmät säät ja pienen inspiraation puuskan, niin eteisremontti voisi alkaa.