Villoja vailla

Mies huhki tänään työpäivän lisäksi kotonakin. Tupaan on vedetty alustavasti sähköt. Edellinen omistaja oli laitattanut sähköt kulkemaan törkeästi pitkin hirsiseiniä. Me purimme kaikki viritelmät pois ja nyt sähköt kulkee siististi lattian ja listojen alla. Pistorasiat ja kytkimet on siis osa jo tuvassa olleita. Lisääkin tarvitaan, sillä pistorasioita on tulossa kymmeneen eri kohtaan. Jouluvaloillekin omansa. Meille kelpaa ihan perusmalli, ei tarvitse olla sitä uutta vanhan näköistä. Lattiassa on ilmansulkupaperi tiiviisti teipattuna. Sen päälle laitettiin vielä huokolevyä ja seuraavaksi tulee selluvilla. Se saadaan toivottavasti keskiviikkona tai torstaina. Siihen asti on arvontakin voimassa.


Ikkunaseinällä säästöt jatkuu. Kuten kuvasta näkyy, on vanhaa tapettia revitty jo pois. Tapetti oli ihan nykyajan muovitavaraa joten saa lähteä. Me laitamme tilalle paperitapettia ja liisteri keitetään itse muovittomana. Tuo vanha huokolevy saa jäädä seinän alaosaan, se jää panelin alle, ja näin ollen epäsiisti ulkonäkö ei haittaa. Yläosaan vaihdetaan tapetin alle uudet huokolevyt. Saadaan sitten tapetti siististi seinään. Kattolistoja ei tarvitse uusia, ne ovat ihan hyvässä kunnossa. Jalkalistat meni valitettavasti kaikki poistoon. Olivat tehdyt huonosta puusta ja niin haisevan likaiset että takaisin ei niitä laiteta. Malli on onneksi helppo ja yksinkertainen toteuttaa uudesta puusta samanlaisena.

Lattialankkujen koolauksissa hyödynnettiin ehjät lattiassa olleet hirret. Loput on tehty taas purkupuusta. Lattialankut ovat niin jykevää tavaraa, että koolausvälien ei tarvitse olla tiuhemmassa. Lankkuja joudutaan kuitenkin lyhentämään molemmista päistä jotta saadaan haperot puuainekset pois. Lattian jatko tulee sitten tuolle oikeanpuoleiselle pitkälle seinustalle. Iso osa jatkoista jää kaappien alle piiloon. Tähän asti vaikeinta onkin ollut päättää kalusteiden paikat. Kun osa kalusteista on vasta hankintalistalla/mielikuvissa ja niiden saaminen riippuu siitä milloin ja millaisina ne tulevat kirppareilla vastaan. Vielä kun ehtisi niitä kirppareita kierrellä...