Haaveilua

Kuinkahan mones kesä tämä jo on, kun haaveilen alapihan joutomaan puutarhaksi laittamisesta. Joka kesä ajattelen, että nyt! Ja sitten ei kuitenkaan tapahdu mitään. Mutta onneksi haave elää ja sinnittelee ja kehittyy eteenpäin edes mielessäni.

 Ylemmässä kuvassa kyseinen akuutisti tekemistä vaativa joutomaa on ihan oikeassa alakulmassa. Se on ikäänkuin jatke kasvimaalle viettäen aika voimakkaasti pellolle päin, ja päättyen kivimuuriin. Alemmassa kuvassa alue on kaikessa komeudessaan. Käsivoimin tuota ei muokata, ja se on suurin syy miksi työ on aina jäänyt. Rahareikiä on muitakin kuin kaivinkoneen tontille tilaaminen. Tosin nyt näyttää siltä, että tilataankin ensin traktori.

 Aitan takana olevaa joutomaata on raivattu pelkän ruohonleikkurin voimin. Eipä siinä nurmea juuri kasva, mutta on siistimmän näköinen. Muokattava tuokin on sitten joskus.

 Tässä näkyy aavistus kivimuurista tai pengerryksestä johon joutomaa päättyy. Olen kaivanut sen jo kerran esiin, mutta paikka on toivoton pitää puhtaana. Kasvejankin olen tuohon jo suunnitellut. Ensin istutetaan kuusen taimet aidaksi suojaamaan pellolta puhaltavilta viimoilta. Sitten tulee kirsikka- ja luumupuita. Sellaisia erittäin kestäviä lajeja. Puiden alle tietysti perennoja, ja onpa haaveissa pieni polkukin. Alue on pienehkö, joten suunnittelin, että siihen ei tulisi leikattavaa nurmea lainkaan. Saas nähdä onnistuuko.

Sitä en kyllä ole suunnitellut mistä aika laajenevan puutarhan hoitamiseen. Vapaa-aika menee jo nyt täysin sitä hoitaessa. Onneksi talon miesväki leikkaa ja siistii nurmikot ja hoitaa ison osan kasteluista. Ei tämä puutarha muuten olisi nykyisen veroinen.