Kauniita päiviä

Viimeiset pari päivää on aurinko hellinyt oikein kunnolla. Tänään huomasin talitiaisten tekevän jo pesäpaikkaa koivikon linnunpönttöön. Kevättä rinnassa muillakin kuin minulla. Tomaattien kylvämistä olen vielä malttanut eikä nyt taida olla edes otollinen aika. Parin viikon päästä kuun asento on sopiva ja sitten toivottavasti uudet ja vanhat siemenet ovat kylvövalmiina. Ja muistettu ostaa kylvömultaa.

 Lunta meillä riittää. Hankikannon avittamana pääsin sellaisiin pihan osioihin joissa en ole voinut käydä koko talvena. Pari kertaa yritin mutta kun lunta oli pahimmillaan nivusiin saakka niin totesin kulkemisen toivottomaksi. Rosariossa oli kaikki hyvin, ruusut ovat pari ruusua lukuunottamatta kaikki turvallisesti lumen alla.

 Joitain omenapuun oksia oli jyrsitty, ei mikään katastrofi mutta taidan silti käydä kietomassa ympärille lisäverkkoa ihan sen takia että nykyiset verkot ovat jääneet mataliksi korkean lumitilanteen takia. Runko kun säilyy ehjänä niin puilla ei ole mitään hätää.

 Karhunvadelman kohdalla kohtasin mysteerin. Joko oksat ovat lumen alla tai sitten ne on syöty jo ennen lumien tuloa, niitä ei nimittäin näy yhtään. Itse toivon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista sillä silloin on toivoa sadosta. Tuossa ne pitäisi kasvaa kahden kepin välissä. Joku on käynyt paikalla minunkin lisäkseni jäljistä päätellen.

 Aitan kattolumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia, vielä jokin aika sitten katolla oli monta kymmentä senttiä lunta ja nyt enää pieni ripaus. Musta huopakatto yhdistettynä aurinkoon on tehokas sulattaja.

Pihatielle, navetan liittymän kohdalle on muodostunut erikoinen ilmiö. Jostain sulaa nyt lunta kiihtyvällä vauhdilla ja sulamisvedet ohjautuu pihatielle missä jäätyvät kuvan jäätiköksi. Tuo on kuin luistinrata, harmi vain on kalteva niin ei siihen uskalla mennä luistimiaan kokeilemaan.

Ensi viikko onkin talvilomaviikko ja koko perheellä on yhtäaikaa lomaa. Mukavaa lomaa teille joilla sitä on tiedossa.