Viikonloput upeat säät pääkallokelistä huolimatta olivat mannaa talvesta kärsivälle sielulle. Onneksi olen varannut koulutuksia helmi- ja maaliskuulle riittävästi jotta talven rippeet kuluvat nopeasti. Tälläkin viikolla opittiin uutta kolme päivää.
Sain juuri sopivasti Sirkulta blogista
Kukkia ja haaveita Kevään kaipuu-haasteen. Vaikeaa oli vain kuvien valinta, keväisin kun riittää kaipuun kohteita.
Keväällä puutarhuri loikkii pihassa päättömästi sinne tai tänne, tai ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä. Oikeasti puutarhuri kiertää systemaattisesti pihaansa etsien esiin nousevia piippoja tietäen tarkkaan mitä hakea mistäkin. Yllätyksiäkin on ja vielä tärkeämpää on kiertää ne läpi. Kuvan syysvuokon alkuja odotan joka vuosi vaikka kasvi onkin selvinnyt puutarhassa jo monta vuotta.
Kaikki tomaattikylvöt on tekemättä, jäävät tänä vuonna maaliskuulle. Kaipaan kovasti multapussin esiin kaivamista, mullan purkkeihin laittamista ja pienen siemenen multaan upottamista. Ollapa tomaatintaimet jo näin pitkällä, nyt ovat vasta siemeninä varastolaatikossa.
Lumikellopaikkoja silmäilin epätoivoisena, lopulta itselle nauraen. Maassa on parikymmentä senttiä lunta vähintään, ei näitä ystäviä näe vielä pitkään aikaan.
Kasvimaa nukkuu sekin lumivaipan alla, samoin mansikkalaatikot. Syksyllä sain mansikat kaikkiin laatikoihin omista rönsyistä, saapa nähdä ovatko keväällä hengissä vai eivät.
Puutarha kaipaa väriä pitkän valkoisen kauden jälkeen. Paljon olen istuttanut liiloja kevään kukkijoita mutta yhä enemmän keltaisia. Ne kun erottuvat ruskeasta vihreään vaihtuvasta maastosta parhaiten. Jääkurjenmiekkojan kanssa toivon iloista jälleennäkemistä kevään ensi hetkinä.
Ei kevättä ilman tulppaaneja. Nämä Lidlin nimettömät kaunottaret kukkivat viime keväänä kolmatta tai neljättä vuottaan. Sitkeitä sissejä joita kannattaisi laittaa lisää. Nyt olen pari syksyä keskittynyt pikkusipuleihin, ensi syksynä voisi olla tulppaanien vuoro.
Eniten taidan kuitenkin kaivata tätä yleisnäkymää. Ei lunta, taivaalla aurinko, pihalla tarkenee ilman toppatakkia ja luonto on juuri ja juuri herännyt talven jäljiltä. Puutarhurin mieli on pakahtua edessä olevan työn määrästä, kroppa huutaa talvilevon jälkeistä lihaskipua ja kädet suorastaan syyhyää kitkemään ja kuopsuttamaan pääsyä.
Pian, pian, pian, ettei kaipuu iske kestämättömäksi.
Tässä haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.
Tällä kertaa en haasta ketään mukaan, nappaa tästä haaste mukaasi jos et ole sitä vielä saanut ja kerro omat kevään kaipuusi.
Joo, oijoijoi juuri tuo viimeinen kuva ja siihen liittyvä teksti! Tuo, että joka paikassa pystyy liikkumaan ilman lumikinoksia tai liukastelua ja tuo valo! Heränneet pörriäiset, lintujen liverrys, kevätaurinko!
VastaaPoistaIhania kukkia, nuo lidlin tulppaanit hämmästyttävät uskollisuudellaan. Toivottavasti ne kaikki nousevat tänäkin keväänä! Harmillisesti en taaskaan ollut mantereella silloin, kun niitä tuli myyntiin, mutta ehkä joku kerta onnistaa. Jotakin tulppaania tuli syksyllä istutettua ja niiden versoja näkyy jo, hieman aikaisin, sanoisin :-D Kukkivat kumminkin vasta toukokuussa!
Valo lisääntynyt mukavasti mutta ei se ole vielä ihan oikeaa kevään valoa joka ei heijastele lumesta vaan lumettomasta maasta. Pörriäiset ja lintujen laulu, ah kun ne saapuvat.
PoistaOnpa tuo tulppaanikuva ihana. Hempeää runsautta.
VastaaPoistaKuvasit hyvin tuon puutarhurin keväisen säntäilyn. Siltä se varmasti sivusta katsojasta näyttää, mutta kyllä siinä on ihan tarkka logiikka. Ja niin totta viimeisen kuvan toive: sininen taivas, lumeton maisema ja sitten vain pihalle. Kaikki elementit valmiina uusiin elämyksiin.
Uusia elämyksiä odotellessa. Säntäily saattaa näyttää epätoivoiselta pyrähtelyltä mutta kyllä joka askeleella on tarkoitus :)
PoistaKauniita haastekuvia. Nuo Lidlin tulppaanit ovat tosi ihanan värisiä.
VastaaPoistaNe on kauniita, toivottavasti niitä tulee vielä myyntiin.
PoistaMitä ihmeen päättömästi loikkimista... Aika usein taitaa olla ennemminkin pyrstö pystyssä konttailua tai vähintään epämääräisen näköistä kuljeskelua ja kyykistelyä. Siis ulkopuolisen silmin katsottuna! :D Tietysti kaikki pienetkin kasvun merkit pitää tarkastaa ja varmistaa, että kaikki aarteet ovat talviuniltaan heräilleet. Lidlin tulput ovat kieltämättä oikein kauniita. Minä satsasin viime syksynä tulppaaneihin, narsisseihin ja laukkoihin. Ensi syksynä pitää varmaan muistaa ne pikkusipulit. Tai senhän näkee nyt keväällä, mitä tarvitaan ja minne. Toppavaatteiden kesäsäilöön sullomista odotan kyllä liiankin innokkaasti siihen nähden, että olen se meidän perheen palelija :D Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaIsossa puutarhassa pitää loikkia alueelta toiselle :D Kyykistelyn tunnistan ja konttailun myös. Minäkin olen palelija ja silti niin odotan aikaa ilman toppavaatteita, puutarhatöissä on harvoin kylmä jos oikeasti tekee jotain.
PoistaIhania kuvia ja ajatuksia. Lumi sulaa niin epätasaisesti joka vuosi, että täysi lumettomuus vapauttaa kyllä kulkemaan omalla pihalla ilman liukasteluja.
VastaaPoistaKovasti saa joka vuosi pälvipaikat vauhtia. Ja maan tutkimisen intoa. Kevät on toiveikaista aikaa.
Viime talvena pälviä oli paljon, nyt ei ole yhtään. Toisaalta eihän tässä ole menossa vasta kuin helmikuu, kuukauden päästä on jo ihan eri juttu. Tänä vuonna otin ja sain pitkän loman huhtikuun ja toukokuun vaihteeseen, puutarhapuuhat mielessä.
Poista