maanantai 4. syyskuuta 2023

#suuntana omavaraisuus, syyskuu 2023, entä jos?

 Syyskuun omavaraispostauksen aiheena on tilanteet joissa ei ehkä enää kykene nykyisenlaiseen omavaraisuuteen. Mitä tästä kirjoittaisin, en paljoa miettinyt sillä aihetta on pohdittu. Ylipäätään tällaisen pihapiirin, useiden eri rakennusten ja laajan puutarhan hoitaminen vie niin paljon aikaa ja energiaa, vaatii kuntoa ja taloudellista pääomaa, että on selvää miten toimitaan jos joku näistä pettää. On laitettava hakuseen uudet omistajat ja muutettava itse kevyempään asumismuotoon.

Jos tilanteeseen voi varautua eikä se tule yllättäen, on mahdollista puutarhan osalta vähentää sen hoitoisuutta. Jättää kasvihuoneet tyhjiksi, pienentää viljelysalaa tai palkata joku leikkaamaan nurmikkoa. Polttopuut voi ostaa valmiina ja pihatien auraamisen voi tilata rahalla. Edellyttäen, että sitä rahaa on. Vaikka tämä meidän asumisemme on edullista, niin edullisuus tulee siitä, että kaikki työt tehdään itse. Jos ne pitäisi ostaa ulkopuoliselta, ei asuminen näin olisikaan ehkä enää kovin edullista. 

Suuret remontit vaativat lihasvoimaa, taitoa ja aikaa sekä rahaa. Tavoite on saada ne kaikki valmiiksi parin vuoden sisään, pientä pintaremonttia voi tehdä heikommassakin kunnossa.
Kuvan traktori ei liity talon lumitöihin, se on mieheni uusin hankinta, aina pitää olla joku projekti meneillään. Lumityöt tehdään kuitenkin vastaavalla traktorilla, vanhalla Valmetilla. Ei Valmet itsestään kulje, sitä pitää huoltaa ja korjata. En osaisi kun en osaa edes ajaa trkatorilla.
Valkoinen kuukausimansikka on on niitä helppohoitoisia kasveja joilla voisi täyttää koko puutarhan. Kun kerran saa taimen kasvamaan, ei se vaadi mitään hoitoa. Hyvä huomioida kun tulee ikää ja keho kangistuu.

Perennaloiston ylläpitäminen ei aina ole helppoa, etenkään kipeiden polvien kanssa, sen olen huomannut. Sitkeys auttaa ja uusien toimintatapojen löytäminen. Ja sitten kun istuttaa perennoiden eteen hurjasti leviävän maksaruohon, voi sillä hätätapauksessa täyttää kaikki kukkapenkit. Kuvan maksaruoho on hankittu vuosi sitten. Yksi pieni taimi. Nyt sitä on melkein kahden neliön alalla. Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' yllätti leviämisvimmallaan. En ole toista noin nopeakasvuista maksaruohoa tavannut. Juttelin tästä tänä vuonna Mustilassa myyjän kanssa. Hän oli virolainen, mutta suomeksi puhuimme. Hänen tyttärensä on tuonut alkuperäisen taimen Irlannista. Jos se kasvaa köyhässä maassa, on väri kaunis punainen. Minulla kasvaa liian ravintorikkaassa mullassa joten väri on enemmän vihreä.

Vakavia aiheita, mutta sellaisia joita on syytä pohtia etukäteen, mutta ei liikaa. Nautitaan puutarhasta ja kaikesta siitä elämästä jota elämme juuri nyt.

Omavaraispostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala tuttuun tyyliin. Alla linkut muiden sarjaa kirjoittavien postauksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/talo-myota-ja-vastoinkaymisiin/

Tillintilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuus-ja-elamanmuutokset/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/09/suunnitelmia.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/09/ikaantyvan-puutarhanhoitajan-vinkit.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-9/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/surkeiden-sattumusten-sarjat

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/09/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-9.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/09/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/09/04/syyskuu-23-uhkat/


8 kommenttia:

  1. Hyviä pohdintoja. Näistä monia on hyvä miettiä jo hyvissä ajoin. Itsekin usein mietin miten pitkään iän karttuessa jaksamme hoitaa isoa tonttiamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikää tulee väistämättä, sitä ei pääse pakoon. Pitää vain toivoa hyvää kuntoa ja jaksamista.

      Poista
  2. Usein pohdin sitä, kauanko tällaista työleirielämää jaksaa. Meidän tontti on huomattavasti pienempi kuin teillä, mutta siistinä pitäminen vaatii paljon työtä ja energiaa. Vähemmälläkin pärjäisi, mutta silloin pitäisi laskea omaa vaatimustasoa. Voi olla liian haikeaa katsella rikkaruohojen valtaamia paikkoja, jolloin ainakin mielenterveyden kannalta on viisaampaa muuttaa pienempään ja helpompaan.
    Niin totta tuo, että edullisesti on mahdollista asua ja olla, kun itse tekee kaiken. Itse tekemisen pointtina on myös fyysisen ja psyykkisen kunnon säilyminen sekä ilman muuta tekemisen ilo.
    Toisinaan käy mielessä, että onhan ihmiset vanhoinakin asuneet omakotitaloissa iät ja ajat. Kyllä näitä asioita on hyvä pohtia jo etukäteen, kun ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja siinä ohessa nautiskella juuri tästä hetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma vaatimustaso, siitä luopuminen voi tehdä vaikeaa. Olen samaa mieltä, että mieluummin sitten kokonaan pois. Ja parasta kun nauttii tästä hetkestä, liikaa ei kannata tulevaisuutta murehtia.

      Poista
  3. Samoja asioita on täälläkin pohdittu . Minä täytän seuraavaksi 71 piakkoin ja olen luopunut jo muutamien rinteiden kitkennästä . Minä en ole vuosiin pystynyt olemaan polvillani joten kitkentää on pitänyt harjoitella toisella tapaa . Nivelrikkoa on sormissa ,ranteissa ,polvissa ja lonkissa . Vielä meille on kuitenkin suunnitteilla kasvihuone ja kesäkeittiö . Ei ehkä ole vielä luopumisen aika mutta kun se tulee on toimittava ajoissa tämän mökin myyminen että ulkopuoliset olosuhteet on vielä kunnossa . Sisältä on remontti loppusuoralla .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan paljon jaksat ikääsi nähden, toivottavasti itsekin olen 20 vuoden päästä yhtä hyvässä kunnossa.

      Poista
  4. Kyllä tulevaasuuttaki o silloon tällöön tullu pohorittua. Moni on kysyny, että mitäs sitte ku et enää jaksa?! Oon vastannu, että teen ja nautin tästä hommasta nii kauvan ku pystyn ja son sitte sen aijan murhe. Sitte ku jakso loppuu tai kiinnostus häviää, kattothan tilannetta uuremman kerran. Torennäköösesti istutukset yksinkertaastuuvat ja "varmojen" lajien määrä lisääntyy. Oon flikalle sanonu, että jos häippään tästä mailmasta yks kaks. Hae kaikki mikkä on siirrettävis ja jos et itte tartte MYY, ennenku isäntä tasaa kaiken traktorilla. Jos taas tilanne olis toisinpäi, mulle tuloo muutto etehen ja järkeväähän olis hyätyä kasviista jotenki rahallisesti, ennen muuttoa. Ei mihinkää rivarihin tai vanhustentaloohin voi niitä joukkohonsa ottaa. Flikalle tiätenki ensi mikkä hualiis. Mutta nautin tästä touhusta tavalla tai toisella niin kauvan ku voin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä huomioida, että kasvit myyntiin ennen kuin ne pistetään sileäksi. Yksin en minäkään tässä pärjäisi, enkä ehkä edes haluaisi.

      Poista

Kiitos kommenteista :)