Maalaismaisemaa

On asioita jotka eivät vuosien saatossa muutu. Muistan lapsuudestani maalaistalovierailuilta pellon vierustan kivellä kyhjöttävän kissan. Nyt löydän saman maiseman kun avaan kotioveni. Otto-kissan lempipuuhaa on tarkailla myyrätilannetta korkeammalta kiven päältä.

 Autenttisen maalaismaiseman kissakivestä tekee sen kyljessä makaava piikkilankakieppi, jo hieman ruostunutkin, mutta en raaski siirtää sitä pois. Alue millä kivi majailee, taitaa olla vanhaa laidunmaata.

 Otto saa päivystää kivellä ihan mielellään, kuvan yläkulmassa näkyvästä vihreästä pläntistä alkaa puutarhan arboretumin osuus, enkä soisi sinne myyrien eksyvän taimieni kimppuun.

 Eilen kävimme kävelyllä ja samalla otin kuvia pihapiiristä vähän kauempaa. Kameran unohdin tietysti kotiin, joten kuvat on kuvattu kännykällä.  Lumitilanteesta ei ikinä uskoisi, että eletään maaliskuun alkua.

Puutarhassa puskee esiin piippoa jos jonkinmoista. Syreenien silmut ovat isoja kuin konsanaan huhtikuussa, löysinpä jopa yhden lämpimästä innostuneen pionin alunkin kukkapenkistä. Silti toivon, että kasvit malttaisivat vielä hetken. Takatalvi ja hallat ovat tässä vaiheessa vuotta takuuvarma juttu ja helposti vievät esimerkiksi liian aikaisin kukkimaan innostuneista marjapensaista koko sadon.

Sormia syyhyttää aloittaa puutarhatyöt, mutta taidan vielä jättää kuolleet kasvustot ja lehdet kasvien suojaksi. Syreenien leikkauksen ajattelin kuitenkin aloittaa ensi viikolla, ne eivät vähästä hätkähdä. Ja muutama istutusalue näyttää kärsivän seisovasta vedestä, joten maa-aineksen siirtoa voisin jo tehdä, kasa tuvan lattiaeristeitä näyttää olevan ihan sula. Taitaa alkaa puutarhakausi harvinaisen aikaisin tänä vuonna.