Huvitus hopeinen

Tuli talohon omenainen onni, huvitus hopeinen.

Siitä vaimo valtiatar ihastui, ihtensä ikihyvin likoon laittoi,

opetteli omenaisen, asian ajatuisen uuden. Siirti kuvat kuvituiset, teki tekstin terävän.

Jumitus jämäkkä jukkarainen, otti valtaansa vaimon, sen huvituksen hopeisen.

Teki tekeleen tepposet, vei hiiren harmaan, jumin asetti vallaksi hiiren hopeisen.

Valtasi vaimon mieli tuiman tumakka, Ei auttanut loitsu valtiattaren, ei poloisen pojan, piti valtansa väkevä noituinen, jumi jämäkkä jukkarainen. Vielä kutsua kilahutti vaimo viisas soittamahan voimat väkevät, ne luojat onnen omenaisen, huvituksen hopeisen.

Tuli vielä isäntä, sormissansa taito ylhäinen, luikahutti loitsun lokoisan.

Taikoi tapahutti takaisin hiiren harmaan, palautti manan majoilta, tohti tehdä toimivaksi.

Voimat väkevät, luojat onnen omenaisen, turhan vaivan nähtyen näki, kahdesti kilauttaen. Tuli tilalle voiman väkevän, ongelma outo tekninen, ei pelannut yhteys yhteinen. 

Vaimo valtiatar hellästi harmaan hopeisen aukoen avasi.

Toimi tomakasti onni omenainen, täytti toiveet, ei vienyt jumitus jämäkkä jukkarainen, ei jäänyt majoille manan hiiri harmainen. Toimi loitsu loihteva isännän, tuli turhaksi voimat väkevät, luojat omenaisen.

Tehtyen tekevi, laittaa livautti vaimo valtiatar kuvan kuvajaisen huvitukseen hopeiseen.

Lapsen pojan ponteven, tyttären, tytön topakan, laittoi esille siihen, ensiksi näkeväksi.

Talossa tyytyväinen, vaimo valtitar.