Teletornilla

Viron reissullamme oli kolme pääkohdetta, Pärnun hiekkarannat, Tallinnan eläintarha ja Teletorni. Kaikkiin kolmeen päästiin onnistuneesti, Pärnun reissun vain pilasi kolea sää ja tihkusade. Sateesta huolimatta kahlattiin meressä varpaan välit täynnä hiekkaa ja tutustuttiin Pärnun kaupunkiin. Ensi kesän suunnitelmissa on vuokrata sieltä asunto tai talo ja viipyä vähän pitempään.

Teletornille olemme yrittäneet päästä aiemminkin, mutta silloin torni oli vielä kunnostamatta ja suljettu. Nyt huimaavat näköalat ovat avoinna pientä maksua ja kunnon annoksen rohkeutta vastaan. Ainakin minä, korkean paikan kammoinen nielaisin pihalla muutaman kerran että tuonneko sitä on mentävä, apua! Armoa ei annettu ja pakko oli mennä muun perheen mukana.

 Hissi vei meidät vauhdilla kerrokseen 21 jossa oli näköalatasanne turvallisesti sisätiloissa. Ja olihan ne näköalat huikeat, etenkin tästä lattiaikkunasta josta oli näkymä suoraan 170 metriä omien jalkojen alapuolelle.

 Voin kertoa että tämän lähemmäs en mennyt. Lapsilla oli hauskaa ja rohkeutta ihmetellä ikkunan ihmettä, mutta oma pää ei kestänyt tyhjän päällä seisomisen tunnetta. Kalkkiutuneet aivot äidillä, ei voi muuta.

 Loppuhuipentumana löydettiin kiva vekotin tornin alaosasta. Näitä laitteita oli myös eläintarhassa ja vanhassa kaupungissa, mutta me tartuimme syöttiin Teletornilla. Laitteeseen laitetaan maksuksi euron kolikko ja tarvikkeeksi viisisenttinen. Kammesta vääntämällä kone stanssaa viisisenttisen uusiksi teletornin kuvalla. Kiva matkamuisto ja jännintähän oli se, että muiston sai tehdä itse.

Poiketkaahan torniin jos Tallinnassa käytte. Näkemisen arvoinen paikka ja rohkeimmille löytyy kerroksesta 22. ulkonäköalatasanne. Jostain syystä se jäi minulta kokonaan väliin.