Hätähousun joulukuusi

Tuo meidän nuorin poika, esikoululainen on melko omatoiminen lapsi. Niin hyvässä kuin pahassa. Tällä kertaa kuitenkaan ei mitään pahaa, vain itse omalla linkkarilla omasta pihasta nirhitty kuusi. Herra omatoiminen kun oli sitä mieltä, että kuusi olisi syytä jo olla. Kun on niitä omatoimisen tekemiä lahjojakin  jotka pitäisi sijoittaa kuusen alle nyt ja heti. Näppäränä meni mitään puhumatta pihalle, otti ja haki kuusen.

Äiti auttoi vähän siinä kohtaa kun piti saada kuusi paikoilleen, ja kaivoi kuuselle kaapista ruukun. Loput kuusesta ja koristelusta on herra omatoimisen pulppuavista inspiraation lähteistä.

 Kuusen lisäksi otin joka jouluisen pakkokuvan aivan ihanasta amarylliksesta jonka äitini toi minulle. Kasvaa matalana ja tekee todella näyttävän kukan. Ja kuten huomaatte, meidän kukat saa olla aina näissä omissa kaupan papereissaan.

 Naapurista sain kauniin asetelman joka pääsi sekin saliin, arkun päälle. Kukat on mukava joulukoriste. Ei tarvitse säilöä pahvilaatikoihin joulun jälkeen ja seuraavana jouluna muistella, että mihinkäs se laatikko tuli lykättyä. Minä tykkään.

 Ja tietenkin kun kuvasin, oli yksi linssilude kärppänä paikalla. Tässä ihmetellään  kynttilöitä joissa Iines viime viikolla sai kiharat kulmakarvat. Tuli kai kertomaan, että äläpä sytytä niitä jotta ei käy sama uudestaan liian uteliaalle kissalle.

 Talveksi kasvatettu kauluri alkaa olla jo komea. Iines, hienohelma ei vain tykkää ulkoilla pakkasella ja lumella. Kerran päivässä tekee pikavisiitin ulos, ja kohta heti on oven takana naukumassa sisään pääsyä.

Vaan täytyy myöntää, että ihan mukava, että tänään on vuoden viimeinen työpäivä. Edessä 1,5 viikkoa silkkaa löhöilyä. Joulusiivouksenkin jo tein, eli pesin lattiat.