maanantai 3. joulukuuta 2012

Käsilaukku

Kesällä käydessäni hakemassa vintintä tämän vanhan ryijyn alas, löytyi sieltä toinenkin mytty, ihan toisen hormin vierestä puoliksi eristeisiin hautautuneena. Nappasin mytyn kuitenkin mukaani epämääräisyydestään huolimatta ja aloin levitellä esiin. Ja mitäpä muuta siitä paljastui kuin käsilaukku. Eikä ihan mikä tahansa laukku, vaan Arvilan Anselmin vaimon, Hilman laukku nimikirjainten perusteella. Nimikirjaimet on tyttönimen, joten laukku lienee tehty tyttövuosina. Hilman syntymävuosi on 1886, joten laukun tekovuosi ajoittunee 1900-luvun alkuun.
 Laukku on hauas kuin mikä. Pesin siitä varovasti käsin pahimmat pölyt pois, muuta en uskaltanut tehdä. Kangas jolle nimikirjaimet ja kukka on kirjottu haurastuu käsiin. Liila kangas on vielä ihmeen vanhaa noiden muiden rinnalla. Kantokahvat laukusta on hävinneet aikaa sitten, epäilen että siirretty seuraavaan laukkuun. Ja on tätäkin laukkua jo paikattu moneen kertaan ennen sen vintille hylkäämistä.
 Sitten tein jotain täysin radikaalia, silppusin laukun ja pelastin kehyksiin kirjaillut kohdat. Tosin kävi niin, että en löytänyt tarpeeksi suurta kehystä täältä kotoa. Seuraavaksi marssin kehysliikkeeseen jossa ammattilaiset saavat hoitaa homman. Ja tihutyöni puolustukseksi täytyy sanoa, että ei kassia olisi muuten voinut säilyttää, enkä nähnyt mielessäni sitä kokonaisena kehyksissä.
 Vaikka mitä tekisi, heijastuu valo inhottavasti kehyksen lasin pinnasta. Ja hermostuksissani tämän bloggerin temppuiluun ja kuvatilan loppumiseen, poistin vahingossa sen ainoa hyvän kuvan. Ei se mitään.
Kuvatilaa yritin saada lisää lisäämällä itseni toiseksi kirjoittajaksi, katsotaan menikö läpi. En millään haluaisi myöntyä ostamaan kuukausittain lisätilaa. Yksi vaihtoehto on alkaa poistaa blogin alkuajoilta niitä kuvia joita en silloin vielä tajunnut pienentää. Mutta ei sekään tunnu kivalta vaihtoehdolta. Pähkäilen mitä teen.

16 kommenttia:

  1. Oi, mikä löytö! Aivan ihana tuli taulustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän omatunto soimasi kun silppusin laukun, mutta eipä siitä enää olisi ollut mihinkään noin repaleisena.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Korjailusta päätellen ei sitä joka vuosi siihen aikaan osteltu uusia laukkuja, tai tehty. Tuo on kyllä hauska laukku.

      Poista
  3. Ihanaa, että laukku, tai se mitä siitä enää oli jäljellä, on säilynyt näille päiville. Hienohan se on taulunakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi ollut käyttökelpoinen, olisin takuulla ottanut sen käyttööni! Ehkä muu perhe ei olisi ollut samaa mieltä :D

      Poista
  4. Teet hyviä löytöjä vintiltä, ja onneksi osaat arvostaa löytöjäsi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sielät vielä löytyy jotain minulle uutta. Milloinkohan loppuu!

      Poista
  5. Laukku on hieno!

    Kuvatilasta. Me olemme ostaneet Hattaraan kuvatilaa kerran, ehkä puolitoista tai kaksi vuotta sitten noin 5 dollarilla ja se on riittänyt, kun pienennämme kuvat 400-500 pixeliä leveiksi. Eli ei sitä joudu mihinkään kuukausittaiseen velkakierteeseen.

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuotakin että voisin ostaa lisää kuvatilaa, en tykkää jakautua kahdeksi käyttäjäksi. Kävin katsomassa sitä maksua, mutta mulle näytti vain kuukausimaksua? Blogin ekoina vuosina en tajunnut pienentää kuvia ja ne vievät nyt sitten tuhottomasti tilaa. Nykyään pistän kaikki heti pieniksi.

      Poista
  6. Voi millainen vintti... millaisia aarteita! Ihan huikeaa.

    Vähän tuli hetkellinen ahdistus laukun muuttumisesta tauluksi, mutta tarkemmin pohdittuani luulen, että teit juuri oikean ratkaisun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdisti minuakin, mutta silputtua tuli. Idea lähti eräästä sysmäläisestä kartanosta jossa oli laitettu kehyksiin ikivanhat lakanoihin kirjaillut monogrammit. Muuten lakanat olivat kuulemma ihan harsoa, mutta monogrammit sai vielä pelastettua. Laukun kanssa vähän sama juttu, en tiedä pysyykö nuo kirjailut kasassa edes kehyksissä, kangas murenee ihan pölyksi. Olisikohan pellavaa?

      Poista
  7. Oho, olipa löytö! Ja hassua miten tuon tapaisia laukkuja on tänä päivänä ihan myynnissä.
    Mä olisin varmasti tehnyt ihan saman kuin sä, eli leikellyt siitä palan. Muuten laukku olisi vain hautautunut seuraavaan paikkaan, kun ei siitä ihan käyttökelpoista olisi tainnut enää saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole muoti kovin muuttunut sadassa vuodessa. Otin sen loppu laukiunkin talteen, mutta ei siitä mihinkään ole. En ole ennen tavannut kangasta joka jää vain pölyksi käteen. Mutta siinä varmaan syy miksi tekstiilit on vaikeimpia säilöttäviä seuraaville sukupolville.

      Poista
  8. Oi, mulle tuli taas ihana mummola-fiilis. Siellä vintillä myöskin oli vanhoja aarteita. Jaa niitä ihastellessa aina kuvittelin millaista elämä onkaan mahtanut olla monia sukupolvia sitten.

    Tuo laukku on kyllä aivan huippu. Ja hyvän idean keksit sen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mummon laukkuhan tuo on, tai jonkun Maija Poppasen :))

      Poista

Kiitos kommenteista :)