Varis ja orava

Pihaltamme löytyi aamulla häntä. Tarkemmalla silmällä häntä osoittautui oravan hännäksi. Olennon loppuruumiin kohtalon selvittämiseksi ei tarvitse olla mikään Einstain, kurre lienee kohdannut kissamme Oton. Otto on näppärä kamu oravien kanssa. Ja oli ilmeisesti nälkäinen, sillä yleensä hännän seuraksi on jäänyt myös oravan takapuoli. Tällä kertaa jämänä kuitenkin vain se tuuhea häntä.

Jätin hännän aamulla talon ulkoportaille josko lapset sitä haluaisivat tutkailla. Mutta kun menin häntää kuvaamaan, oli se jo hävinnyt portailta. Meidän pihassa pitää olla vikkelä.

 Vaan ei tässäkään kohtaa tarvittu isoja hoksottimia. Syyllinen näkyi olevan saaliin kera koristeomenapuun alla. Ja koska jotenkin vaikutti että kaikki ei ole niinkuin pitää, lampsin kahlasin lähemmäksi saaliin saanutta varista.

 Lintu ei lehahtanutkaan karkuun kuten variksen tekevät, vaan yritti hyppiä umpihangessa eteenpäin siipiään levitellen. Tullessani ihan lähelle, jähmettyi se ihan aloilleen.

 Katse oli sellainen, että paatuneinkin varis-vihaaja olisi heltynyt. Kiltti, älä tapa. No en tappanut. Vaikka jyrsijälle saatan tehdä mitä vain, on linnut jotain sellaista mitä ei vaan voi vahingoittaa. Kesällä mies joutui lopettamaan pihastamme auton töytäisemäksi osuneen harakan poikasen. En voinut edes katsoa toimenpidettä ja itkin silti poikasen takia.

 Sinne ne jäi puutarhaan, varis ja oravan häntä. En ole tohtinut käydä edes katsomassa onko lintu päässyt umpihangesta lentoon. Siipiään tuo levitteli ihan kunnossa olevan veroisesti, mutta  puuterilumesta on kai mahdotonta ponnistaa lentoon jos siihen uppoaa.

Ennen pimeää on pakko tarkastaa tilanne, muuten ei saa mieli rauhaa. Toivon totisesti, että lintu on päässyt lentoon eikä kylmä ole korjannut satoa.

edit. Varis oli menehtynyt kun myöhemmin tarkastimme tilanteen.