Nonmaritusta

Innostuin elokuussa siivoamaan kaappeja ja muita unohtuneita nurkkia. Varasin kirpparilta paikan kolmeksi viikoksi ja sain hävitettyä aimo kasan turhaa tavaraa eteenpäin. Kierrätykseen vein lopuksi vain pari laatikkoa. Mitään konmaritusta enoikeasti harrasta, nonmaritus on enemmän minun juttu. Silti urakka jatkuu ja seuraava kirppariaika on varattu marraskuuhun.

 Tänään lauantaina on vuorossa talon perusteellinen siivous sillä saamme ensi viikolla tärkeitä vieraita. Poikien kouluun saapuu oppilaita Pietarista ja meillä yöpyy heistä kaksi lasta. Tarkoituksena on näyttää heille ihan tavallista suomalaista lapsiperheen arkea. Vastavuoroisesti täältä lähtee keväällä lapsia Pietariin katsomaan paikallista perhe-elämää.

 Salin pietarilainen kalusto saa tänä syksynä viimeisen verhoilukankaan yllensä. Tilasin kankaan parisen viikkoa sitten ja kunhan kangas saapuu Itävallasta alan verhoilla tuoleja. Tuolit ovat olleet alunperin punaiset ja sellaiset niistä tulee nytkin. Sopivat hyvin punaiseen salin mattoon. Tuoleista kaksi näkyy kuvassa oikean puoleisen ikkunan edessä.

 Alma ei oikein ole siivouksen ystävä. Imuria oli hyvä mennä pakoon salin senkin päälle tehdyn asetelman taakse. Posliiniset eläimet löysin nurkkien nuohouksen yhteydessä. Isäni toi niitä 1980-luvulla tuliaisina silloisesta Neuvostoliitosta. Niistäkin mietin myynkö osan pois, koirahahmoilla en taida tehdä mitään mutta muut eläimet haluan säilyttää.

 Eteisen ilme ei ole paljoa muuttunut siitä kun se remontoitiin muutama vuosi sitten. Portailla säilytetään juomia ja sipuleita, jälkimmäisiä on myös lattialla olevassa korissa. Tuolilla näkyy olevan kokoelma käsilaukkujani ja työhön liittyvää kirjallisuutta, työehtosopimuksia. Pakko pitää tuossa, että muistan ottaa maanantaina mukaan.

Lasikuistin siivosin jo viikko sitten eli vein paljon kuistille kertynyttä tavaraa omille paikoilleen. Vasemmalla olevissa metalliämpäreissä säilytetään lintujen ruokaa, mahdollisesti vieraaksi tulevat hiiret eivät pääse käsiksi siemeniin kuten saattaisi käydä muovisten astioiden kanssa. Kunnostamani kaapin päällä on mummoni virkkaama liina. Ikkunoihin on äitini virkannut verhot, taidankin viritellä ne taas paikoilleen sillä lasikuistin korjaaminen on edessä vasta vuosien päästä. Enpä vain muista minne verholaudat on piilotettu, epäilisin kuitenkin niiden löytyvän navetan ylisiltä jonne kertyy sen kaltainen tavara jota ei juuri nyt tarvita.

Entisöintikurssille piti saada mukaan välityö kangastilausta odotellessa. Nappasin ylisiltä lähes ensimmäisen vastaantulevan esineen joka suinkin mahtui autooni. Niinpä saliin on tulossa uusi kukkateline joka on peräisin mieheni mummolasta. Alkuperäinen kauniisti sanottuna kakanruskea väri vaihtuu johonkin vaaleaan. Kuvassa on maalit poistettu ja teline hiottu ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan liitosten korjaamista ja muutama hiontakerta ennen uutta maalipintaa. Nonmarittaja voi olla hyvillä mielin, uutta esinettä pukkaa poistettujen tilalle.