Türin kukkamarkkinat 2015

Vielä on markkinoihin aikaa pari kuukautta, mutta ajattelin koota etukäteen listaan mitä kasveja voisin ajatella sieltä tuovani. Tällä kertaa on järjestyksessään kolmas käyntini Türi lillelaat-tapahtumassa. Edellisestä hieman poikkeava, sillä tällä kertaa lähdemme reissuun omalla autolla, miehen ja ystävän kanssa. Hieman rajoittaa tuomisia se, että kaikki on mahduttava suht pieneen henkilöautoon. Ja lapset tilasivat jo laatikollisen sitruunan ja seljankukan makuista Fantaa johon ihastuivat helmikuisella Tallinnan reissulla.

Edellisinä vuosina olen tuonut mm. kaksi päärynäpuuta (taimipassillisia), hyasinttejä, tulppaaneja, neilikkaruusun, syreenin Moskovan kaunotar, pensasmustikoita, valkoisen lehtoängelmän (kuvassa akileijan jälkeen), liljoja, akileijaa (kerrottu valkoinen kuvassa alempana), jumaltenkukan, ja jonkun laukan jota en ole vielä tunnistanut (alimmassa kuvassa). Pioneja olen tuonut molempina vuosina ja ne ovat hienosti toistaiseksi selvinneet hengissä. Edullisimmillaan olen saanut pionin taimen alle kahdella eurolla. Yksi viime kesänä tuotu hauskuus oli mansikkaminttu, sen talvesta selviytymistä seuraan mielenkiinnolla sillä en suojannut minttua lainkaan.

Entä ne tämän kesän tuomiset? Lisää tulppaaneja ja pioneja, ehdottomasti. Ehkä se vaaleanpunainen valkovuokko mitä monet sieltä etsivät. Syysleimun haluaisin jos löytyy kivan värinen, valkoista ja ärtsyn lilaa minulla jo on, sekä vaaleanpunaista jos selvisi talven yli hengissä. Kurjenmiekkoja tulen syynäämään tarkkaan myyjien taimista, yhden valkoisen olen tuonut (yläkuvassa), ja se on aivan fantastisen värinen. Aiemmin tuotuun pinkkiin liljaan olen niin tyytyväinen, että ehkä liljanjuurakoiden myyjienkin laarit on syytä katsoa tarkkaan läpi.

Tässä kohtaa on jo ehkä syytä avata mieli uusille taimielämyksille ja ostaa ihan sikaa säkissä. Jotain mistä ei ole hajuakaan mikä kasvi on kyseessä, ei tietoa suvusta eikä lajista. Jollekin ihanalle ruusullekin voisin avata sydämeni, tai uudelle mysteerilaukalle tai viininpunaiselle köynnösukonhatulle jonka tapoin viime kesänä helteisiin.

Eikä parane unohtaa hyötykasvien taimia. Viime kesän maissista saatiin satoa yksi tähkä. Maistui sitäkin paremmalta. Luumutomaatit teki heikosti satoa ja toinen niistä olikin pihvitomaatti. Maku taas pääasia. Paprikoita taidettiin syödä kaksi vaikka taimia oli kolme, kolmas taimi kyllä osoittautui niin vahvaksi chiliksi että niiden ystäväkin maistoi ja valutti vedet silmistään. Vesimeloni teki kasvihuoneessa yhden hedelmän, ja olipa se hyvää. Tänä vuonna aion kokeilla tavallista arbuusia, uppoaa lapsiin paremmin kuin viime kesän verkkomeloni.

Ja tämän jälkeen taitaa olla auto täynnä. Hups, ne ystävänkin taimet olisi syytä mahtua autoon ilman että sylipaikat otetaan käyttöön.