Tilanahtautta

Jokakeväinen ilmiö, talon ainut etelänpuoleinen ikkuna on  täynnä multaa ja siemeniä. Joka kerta ajattelen kuten muutkin, tänä vuonna kohtuudella, ja aina homma lähtee lapasesta.

 Kaikki siemenet mitä laitoin multaan, ovat lähteneet kasvuun. Paitsi härmesalvia. Onneksi laitoin vasta toisen pussin, voin kokeilla onneani vielä toisen härmesalviapussin kanssa. Tomaatit ovat itäneet paremmin kuin hyvin. Taimia saa ja joutuu karsimaan runsaasti.

 Vaaleanpunaisten kielojen juurakot ovat lähteneet sievään kasvuun. Ja kunhan maa sulaa, saa ne laittaa jo maahan. Sen myötä tulee ikkunalle tilaa vielä kesäkurpitsalle, kasvihuonekurkuille ja kaaleille. Kaalit ovat vielä pussissa paitsi parsakaali jota aion taas kokeilla vaikka joka vuosi olen saanut pettyä. Kirpat syö kaiken.

 Arvilan vanha leivinlauta on hieman toisenlaisessa käytössä kuin mihin se on tarkoitettu. Nykyään sitä käytetään vain taimetuksen aputasona, ja siihen se onkin loistava. Ei singerin päälle mitään mahdu, ja ahdasta tulee vielä lisää kunhan saan tomaatit siirrettyä maitotölkkeihin. Pari viikkoa pitää vielä kuitenkin odotella ja antaa tomaattien rauhassa kasvatella sirkkalehtiään.

Muu perhe taitaa pitää jo omituisena. Juttelen taimilleni joka päivä, kääntelen purkkeja niin että joka kylki on aurinkoon päin. Annan tilkan vettä, ja taas juttelen toivottaen onnellista ja suotuisaa kasvua.
Puutarhahulluus on mennyt vereen, mutta en oikein osaa pitää sitä kovin huonona asiana.