Lupaavan alun jälkeen

Kaksi viimeisintä päivää ovat olleet myrkkyä kevätmielelle. Lunta ja räntää on satanut koko talven edestä. Kesäaika ja kevät, ei näytä siltä kun katsoo salin ikkunasta ulos.

 Tällä kertaa en kuitenkaan harmittele enempää, meille tuli lauantaina sellainen annos puutarhalehtiä, että ihan heikottaa. Näitä on miltei sata. Kuvan pinossa on vasta puolet lehdistä. Olen nyt selaillut niitä läpi mielessä oma puutarhani ja kasvimaa jonka voiman heikkeneminen oli selvästi havaittavissa viime kesän kasvusta.

Kunhan tästä kevät kunnolla koittaa ryhdytään toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Jo syksyllä aloitettiin, ja kasvimaa käännettiin vain talikolla, ei jyrsimellä. Kasvimaalle kuskattiin syksyllä iso osa puutarhan lehdistä. Nyt haetaan hevosenlantaa sekä turvetta ja sekoitetaan ne kasvimaan multaan. Omaa kompostimultaa ei vielä saada vaikka olen kaiken kasvijätteen kiikuttanut ahkerasti kompostiin myös talvella.

 Iineskään ei tykkää lumesta ja rännästä. Onhan sitä paljon mukavampi pötkötellä salissa lampaantaljan päällä kuin jahdata tirppoja sateessa. Iineksen kaula on lähes kalju tuosta leuan alta. Komeaksi kasvanut kauluri meni kevään myötä ihan järkyttävään takkuun. En voinut muuta kuin leikata yöaikaan ilmestyneet takut irti. Nyt on kaulurissa hyvä tuulettuva malli.

Kevään alku näytti niin lupaavan aikaiselta, mutta jos sää tällaisena jatkuu, taitaa tästä vuodesta tulla ihan normikevät. Ihan ei ehkä vappuna saada ekoja siemeniä maahan, mutta äitienpäivä on toinen hyvä ajankohta. Onneksi minulla riittää luettavaa ainakin sinne saakka.