Kuivatettu ovi

Aitasta viime syksynä pelastettu ovi sai olla kuukausia entisöintikurssin tiloissa kuivumassa. Mitään muuta sille ei ollut tarkoituskaan tehdä tämän kauden aikana kuin kuivatus. Yksi iso halkeama tuli yläosan peiliin, sille ei mahtanut mitään. Muuten paljastui, että ovi on jopa paremmassa kunnossa kuin luulin. Nyt kun sille on tehty kevyt ensimmäinen hionta jossa on saatu pois ovea peittänyt puunukka (seuraus jatkuvasta kosteudesta), ovi on melkoisen hieno. Oven tarinan voit lukea tästä. 

 Jos joku esine on hienosyistä puuta, niin tämä ovi on. Lähes samaa luokkaa kuin ruokapöytämme josta vuosikasvua ei pysty edes kunnolla laskemaan todella tiheiden vuosirenkaitten takia. Nukan poiston jälkeen ovesta tuli kauniin värinen. Hennooko tätä edes maalata enää. Alkuperäinen väri on ollut punamulta, nukassa oli sitä vielä jäljellä. Oven rautaheloitukset ja saranointi ovat olleet melkoiset, kuten tuossa keskiosassakin on vielä nähtävissä tummempina läiskinä.

 Viimeksi en muistanut ottaa kuvia oven takaosasta. Loput kuvat on oven toista puolta. Peilit ovat nurjalta puolelta viimeistelemättömät. Olen ajatellut kysyä joltain museoihmiseltä edes jonkinlaista ikähaarukkaa ovelle. Viimeistelemättömyys ja heloitus kielii, että ikää on jo tosi paljon.

 Ovelle on mietitty paikkaa tähän mihin laitoin sen esille. Oven ympärille rakennetaan kulmakomero, joko paneeleista tai vanhoista lankuista. Meillä taitaa olla komerokäyttöön sopivia vanhoja lattialankkuja muutama, mutta täytyy tarkistaa onko niitä riittävästi. Jos leveydet osuu kohilleen, niin neljä lankkua taitaisi riittää.

Vieressä oleva leikkihuoneen ovi vain kääntyy vielä väärään suuntaan. Sekin pitää pohtia voisko oven kätisyyden vaihtaa ja avautumisen leikkihuoneen puolelle. Ovi on lähestulkoon aina auki, ja silloin se peittää täysin tämän nurkan. Ovi menee jossain vaiheessa jokatapauksessa uusiksi karmeineen.

Taas on vähän sellainen olo, että ota yksi homma lisää, ja huomaat, että tekemättä on kolme.