Vanha konsti

Olen joskus aiemminkin kertonut, että kaikki uuneistamme tuleva tuhka käytetään hyödyksi puutarhassa. Ja tuhkaahan meillä riittää lämmitysaikaan. Talon seitsemän tulisijaa ovat ehtymätön tuhkan lähde. Sekä hiilen. Uunit ovat vanhoja, eivät aina polta kaikkea puuta tasaiseksi tuhkaksi vaan joukossa on aina pieniä hiilen palasia. Olen miettinyt ovatko hiilenpalaset maalle hyväksi. Jostain englantilaisesta puutarhaohjelmasta luin puolella silmällä, että hyväksi on, mutta jos asiasta oli enemmän puhetta meni se minulta ohi.

Viikolla lainasin kirjastosta muutaman puutarhakirjan, ja kirjassa Lavakaulusviljely, oli asiasta kerrottu pieni pätkä. Kirjassa kerrotaan, että hiili on hyvä maanparannusaine, se tasaa sekä vettä että ravinteita ja suosii pieneliöstöä. Hiilestä huolimatta maata pitää lannoittaa, kirjan mukaan jos hiili köytyy ravinteista, se alkaa ottaa niitä maasta luovuttamisen sijasta. Ja kerrottiin kirjassa sekin, että hiiltä käyttivät viljelyyn jo muinaiset Amazonin intiaanit.

 Näissä tämän päivän kuvissa hiiltä ei näy, mutta on sitä tuolla puutarhassa. Tuhkaa levitän niin kasvimaalle kuin perennoillekin. En tietysti happaman maan kasveille, mutta muille. Luumulehtokin on saanut osansa. Ja tuhka tummana aineena on siitä mukava näin keväisin, että sen avulla aurinko sulattaa lumen nopeammin pois.

Ja onpa lumet saaneet muutamana päivänä kyytiä. Piippoja ja piskuisia taimen alkuja nousee sieltä täältä puutarhassa. Kuten alimman kuvan maksaruohot. Voin vannoa, että pari päivää sitten ei näkynyt vielä mitään. Tai edellisen kuvan luumulehdon sipulikukat. Ei mitään muistikuvaa mitä syksyllä istutin, mutta jotain on nousemassa ja vauhdilla. Oi ihana kevät.