Ei vaan meillä

Kateudesta vihertyneenä katselen ja luen muiden blogeista haravoinneista, puutarhan kevättöistä ja kukkaan auenneista sipulikukista. Ei vaan meillä. On lunta, jäätä, vettä, kylmää ja vielä niin talvista. Tosin, tämän päivän auringonpaiste ja pieni tuuli sai aikaan lumipeitteen ohenemista ihan silmissä.

 Ja kun ottaa sopivan kuvakulman, saa yhteen kuvaan mahtumaan vihreää ihan kivasti. Kuvasta ei näy, mutta alareunan perennapenkistä bongasin jo ekat pionin piipot taivasta kohti kurkottamassa. Ja samassa voi todeta, että ainakin yksi viime kevään Türin pioneista on toistaiseksi hengissä.

 Ja kasvimaalla tein tällaisen löydön! Valkosipulit ovat ensimmäistä kertaa lähteneet kasvuun lumipeitteen alla. Siitä taisi olla apua, että lannotin nämä erittäin runsaalla kanankakalla ja laitoin sipulit maahan todella syvälle. Vielä kun saisi satoa edes vähän.

 Kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, ennemmin päin jänöä. Tuossa nurmikon reunassa on viime kesänä istutettu lehtipuuaidanne jolle on käynyt huonosti. Jänikset ovat pentele syöneet kaikki koivun ja isotuomipihlajan taimet. Ihan jokaisen. Kyllä kuulkaa harmitti kun huomasin. Ja harmittaa vieläkin. Nyt täytyy kaivaa syödyt taimet pois, täytyy yrittää löytää riittävä määrä ensiluokkaisia koivuntaimia omasta pihasta, kaivaa ne ylös ja istuttaa tähän. Sekä pyytää ystävältä, vieläkö hänellä olisi ylimääräisiä isotuomipihlajan taimia puutarhassaan. Ensi talveksi teen bunkkerin taimien ympärille, tai sähköaidan. Saa pupujussikat kyytiä, ruokkikoot ittensä muitten puutarhoissa.

Kyllä se kevät kohisten tulee, tai meidän pihassa pitää sanoa liristen. Pientä puroa on siellä täällä ja olipa pieni tulvakin. Nuorin poika ulkoili koulun jälkeen ja oli saanut päähänsä viedä kiviä siltarumpujen päihin tuossa pihatiellä. Tietäähän sen miten kävi, kohta oli tie veden vallassa. Vaan kivaa oli ja vaatteet sen näköiset kun sisään palasi. Ja isänsä teki hetken töitä, että patorakennelmat oli purettu.