Mutta ehkä se syykin on tässä: kissa nimittäin kantaa kotiin näitä jättimyyriä oikein urakalla. Ai että niiden kanssa on kiva leikkiä lasikuistilla.
Kuistilta kun saa häädön niin homma jatkuu pihalla.
Nyt vain kävi niin, että tätä yksilöä ei syöty, eli onko se sittenkään lihomisen syy? Kuvassa saalis on muuten vesimyyrä, yksi puutarhojen pahimmista tuholaisista, joten ei haittaa ainakaan minua näiden saalistaminen.
Kohta tuovat ketun näytille ;) Toivottavasti naapurin ammut saa elää vielä ens kesänä ;)
VastaaPoistaVoi myyräparkoja, nyyh,,
VastaaPoistaHui, miten iso myyrä!
VastaaPoistaPirpana: Eiköhän kylän sonnit pärjää Otto-kissalle, aika kaukana kun asuvat:) Tästä siis voi päätellä ettei kyllä olis toivottavaa niiden karkaavan tänne asti, minä pelkäisin.
VastaaPoistaJarna: Ei ne ole parkoja, tuhoavat kaiken puutarhasta, mansikkani olivat syöneet, joten nyt joutuvat itse syödyksi :)
Heidi: Ne ON isoja. Enpä haluais elävään törmätä.
Ei sentäs rottia ;) Sinulla on siis oiva apuri puutarhanhoidossa!
VastaaPoistaOnko ne noin isoja! Lohdullista, että myyriä löytyy muualtakin kuin meidän pihasta. On kuulemma vuosikymmeniin pahin myyrävuosi. Toivottavasti eivät ole tehneet isoja tuhoja teidän pihassa.
VastaaPoistaAurinkoa viikkoon!
Hiiriemo: Vesimyyrät ovat noin suuria, jopa suurempia. Metsä- ja peltomyyrät ovat ihan normaalia hiiri-kokoa. Meillä söivät mansikkani, kolmesta pitkästä rivistä säilyi vain yksi :(
VastaaPoista