Yleensä Kaapo kyllästyy ensin ja siirtyy toiseen paikkaan. Kuopus on muuten valinnut ja pukenut vaatteet itse. Lemppari t-paita pitää aina laittaa pitkähihaisen päälle. Kotona jalassa on yleensä college-housut. Jalassa lörpöttää äidin tekemät villasukat.
Kaapon kanssa touhuilun jälkeen voi jatkaa legoleikkejä. Kirpparilta ostettuun 70-luvun salkkuun on kerätty kaikki legoaarteet, eli kiiltävät pienet nappulat.
Niitä voi sitten laittaa vaikka tämmöisiin autoihin vilkuiksi. Tämä on kuopuksen ihan itse tekemä palopäällikön johtoauto. Aika hieno täytyy sanoa.
Perjantai aamusta on taas pieni hetki omaa aikaa kun kuopus menee kerhoon. Tämän vuoden puolella se oma aika on mennyt luvattoman usein siivoamiseen. Huomenna voisi tehdä jotain muuta. Vaikkapa kirjoitella sähkoposteja ystäville, niitä on odottamassa jo monta.Mukavaa loppuviikkoa!
Suloista yhdessäoloa! Ihanaa kun on kunnon kokoinen koira, niin voi kunnolla lapset temmeltää.
VastaaPoistaHyvää omahetki aikaa huomiselle.
sotkuholisti: Eipä meille mitään pientä koiraa olisi voinut harkitakaan tänne vilkkaiden poikien joukkoon. Jalkoihin olisi jäänyt.
VastaaPoistaKiitos toivotuksesta :)
Suloista! Meillä on kanssa Onni niiiiin koiraihminen kuin olla ja voi. Aina halimassa ja pusimassa ja silittelemässä koiruuksia. Se vaan vähän hirvittää, millainen suru tulee kun aika niistä jättää. Ovat kuitenkin aika vanhoja ja sairauttakin löytty. =( Teillä onneksi on suloisen Kaapon kanssa vuosia edessä =)
VastaaPoistaJa tosi hieno legohärveli!
Hansu: Vielä on muistissa surun hetken kun edellinen koira kuoli. Kyllä siinä oli kaikki koetuksella. Onneksi nyt on Kaapo :) Meidän kissat kun ei pahemmin lapsista välitä, ainakaan pienistä.
VastaaPoistaSöpöt kaverukset.
VastaaPoistaMeillä muuten pojalla myös kaapissaan pieni laatikko, jossa ne aarre Legot...mm.kaikki joulukalenterista tulleet, auton osia jne. Ja niitähän ei saa sotkea muihin legoihin missäänimessä:)
Oi... =)
VastaaPoistaElät elämän parasta aikaa. =)
Voi ei, täsmälleen ja pilkulleen sama laukku oli mulla 70-luvun alussa kerholaukkuna!! Sama väri ja kaikki..muistan vielä sen tuoksunkin. :D Se on kadonnut jo parikymmentä vuotta sitten mut mukavat muistot jäi.
VastaaPoistat.Susse
ps. Mistä kirpparilta olet tuon aarteen löytänyt.
Una: Kiitos :)
VastaaPoistaSusse: Salkku löytyi jo pari vuotta sitten Lahdesta Lanttila-kirpparilta. On ollut poikien lempileluja siitä asti.
Onpa suloinen kuvasarja;-) ja teidän Prinssillä on selvästi autoinsinöörin ainesta!
VastaaPoistaYksi mitä kaipaan elämääni on eläimet. Niitä vaan on hankalaa hankkia kun mies on tosi allerginen. Eli ootte onnellisia! Ihanan hellyyttäviä kuvia!
VastaaPoistaAi kun on ihania kuvia! Teinin ottamat kuvat Kaaposta on hyvin onnistuneita!
VastaaPoistaVaikka meillä Pulmu on aika pieni koira, lapset "painii" myös sen kanssa. Välillä kyllä hirvittää, mutta ihmeen hyvin pienikin pitää puolensa. Kun koira tai kissa on pennusta tottunut lapsiin, se osaa nauttia lasten seurasta ja leikistä. Ei meidän Loru paini kenenkään kanssa ja kissat mulkoilee aina kaukaa...
Aamunkukka: Ihan selvää insinööriainesta :D
VastaaPoistaKati: Ei nämä eläimet ole meilläkään ihan itsestäänselvää. Mies on allerginen, mutta kestää nämä meidän kamut. Kolme vuotta oltiin ilman eläimiä ja kyllä oli outoa.
Olivieno: Kuopus ja Kaapo kasvavat vähän niinkuin yhdessä :D Ihan selvästi heistä on seuraa toisilleen.
Kaaposta näkee että se nauttii olostaan perheessänne. Tunne on varmasti molemminpuolinen.
VastaaPoistaIhania kuvia.
terv. Solja
Solja: Kiitos :) Tunne on varmasti molemminpuolinen :)
VastaaPoista