Alkuja

Tänä keväänä on toivottoman alun jälkeen riittänyt ihailtava määrä hyvän sään päiviä puutarhassa puuhasteluun. Vai mitä sanotte siitä, että kaikki kukkapenkit on jo kertaalleen kitketyt! Kun kasvimaalle ei pääse, pitää hyödyntää luppoaika.

Samalla tein talon eteläpäätyyn kukkapenkin jonka tekemisestä olen haaveillut jo pitkään. Taloa ostaessa tuossa nurkalla kasvoi tuuheana kasvustona harmaamalvikkia ja tietenkin sitä syreeniä. Kaikki on kaivettu vuosien myötä pois ja laitettu nurmelle ajatuksena, että se mitä tehdään, tehdään vasta ulkovuoriremontin jälkeen. Eli nyt.

 Kovin on vielä kalju penkki, mutta toiseen päätyyn siirsin yrttipenkkiin eksyneet unikot. Lajia en tiedä, mutta sellainen vaaleanpunainen kukka tulee. Väliin laitoin Saaripalstalta saamani unikon ja sormustinkukan siemenet.

 Ja toiseen reunaan istuttelin kasvimaan kupeessa väliaikaisesti kasvaneet maksaruohot. Maksaruoho näkyy selviävän hyvin, löysin yhden tuollaisen pienen alun syreenin juurelta pari kesää taloon muuton jälkeen. Muutamassa vuodessa yksi pieni taimi on kasvanut kymmeniksi taimiksi.

 Viime kesänä kasvimaan lähelle muokattu rinnepenkki voi hyvin. Ukonhattuja ei kai tapa mikään, nämäkin on jo kahteen kertaan siirrettyjä taimia. Vahvistuvat vain joka siirrolla.

 Pioni "Bowl on beauty" on levinnyt jo aika laajalle, vaikka sekin on kertaalleen siirretty. Tänä kesänä odotan toistamiseen kaunottaren kukintaa. Vanhassa paikassaan ehti kukkia ainakin yhtenä kesänä.

 Ja tämä on nyt se Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu. Osa teistä voi muistaa kun erehdyin luulemaan rohtosuopayrttia leimuksi. Leimu on valkoisena todella nätti.

 Tästä kohtaa puutarhaa piti tulla ennen ja jälkeen postaus, mutta meni hermo ja kiskoin yhtenä viikonloppuna noilla etualan tyhjillä paikoilla kasvaneet pensaat pois. Vinkkinä annan, että älkää ikinä istuttako karviaisherukkaa/karukkaa pihallenne. Tekee jättimäisen puumaiset pensat ja vain muutaman marjan. Nyt on pensaat poltettu ja toiveissa että kaikki juuristo olisi pois. Tilalle on tulossa jotain, kunhan keksin mitä.

 Lopuksi vielä lempikuvani. Toukokuinen puutarha on nimittäin ihan äärettömän kaunis vaikka puissa ei ole lehtiä. Maassa vihertää kauniisti joka paikkaan soluttautuneen käenrieskan ansiosta. Missään ei ole voikukkaa, ei isoja rikkoja eikä mitään muutakaan ei toivottua. Tämä aika menee ihan liian nopeasti ohi.

Puutarhainto jatkukoot!