Ajan rajallisuudesta huolimatta olen haalinut itselleni uuden harrastuksen. Onneksi harrastustani voi tehdä ihan tässä omilla mailla, ja välineet ovat yksinkertaiset ja lähes ilmaiset. Voi tehdä säällä kuin säällä, ja mieluiten sateella tai sen jälkeen. Ja mitä lähempänä omaa puutarhaani tätä teen, sen kiivaammaksi harrastajaksi muutun.
Nokialaiset jalkaan, farkunpuntit saappaan sisään, käteen jogurttiämpäri, ämpäriin lusikallinen sitruunahappoa, hapon päälle loraus vettä ja menoksi.
Siellä ne harrastusmaastot häämöttää. Koivujen takana on pahainen puronseutumme joka on harrastukseni ydinaluetta. Rohkeasti niityn ja nokkosten läpi kahlaten, ja pian olen perillä.
Ja siinähän niitä heti on, kasa kotiloita. Iloisesti kopsauttelen ne happoon marinoitumaan ja samalla hakee katse jo lisää. Kostea ja rehevä puroalue on näiden otusten paratiisi. Miniyksilöistä päätellen viime kesä on munittu ja lisäännytty ahkerasti.
Ei hätää, olen uuden harrastukseni pauloissa, ja keräilen näitä päivittäin litran jos toisenkin. Lisäksi aion investoida ainakin 10 kilon säkkiin pieniä sinisiä murusia joita nämä limanuljaskat syövät kuolemankin uhalla. Kilon purkki ei riittänyt kuin hätäiseksi ensiavuksi ennen karmean totuuden paljastumista näiden hirviöiden määrästä.
Ja vaikka uusi harrastukseni onkin raikkaassa ulkoilmassa, niin maksaisin lähes mitä vain, että voisin harrastukseni jättää. Vihaan kotiloita. Enkä taida olla ainut?
Juu et ole :) Minä kiehautan kotilot vedessä ja vien sitten lämpökompostoriin. Mihin sinä laitat marinoidut kotilot?
VastaaPoistat. Undine
Pistän ämpäriin kannen, visusti teippiä ympärille ja ämpäri kaatopaikkajätteeseen. Polttaminen on toinen vaihtoehto. Nuo vihulaiset eivät ole vielä levinneet varsinaiseen puutarhaan, ja nyt teemme kaikkemme, että pysyisivät noilla reuna-alueilla.
Poistaei vissiin huono harrastus tuokaan? taitaa olla kiusaksi asti jossain päin Suomea,ite en oo meinaan bongannu vielä yhtään...moni varmasti kiittää sinunlaisia vapaaehtoisia hävittäjiä <3
VastaaPoistaLahden seutu eli meidän lähitienoo on pahaa kotiloaluetta, sieltä levinneet meidänkin maalaiskylään. Ja täällä riittää seutua missä levitellä limavanojaan.
PoistaTuulimyllyjä vastaan taisteluahan tuo mun kerääminen ja myrkyn levittely on, mutta jos edes pari vuotta saataisin vielä armonaikaa etteivät leviä varsinaiseen puutarhaan.
Voi kauhistus! Oon itse niin ötökkäkammoinen, etten varmaan pystyisi noita keräämään. Liljakukkojen pyydystäminenkin on mulle kauhun paikka! Tsemppiä taistoon! :)
VastaaPoistaKumihanskat kädessä keräilen, mutta iljettää silti :D
PoistaHyih mitä öttiäisiä! Mutta siis onko tuo sekoitus joku myrkky niille? Ja yksi kerrallaan pitää hävittää? Täällä Oulun korkeuksilla niitä ei taida vielä asustella.
VastaaPoistaYksitellen on noukittava. Sekoitus sitten vain tappaa. Ferramol on myrkky jota voi levittää maahan ja kuolevat siihen, mutta mielestäni ei ole niin älyttömän tehokas.
PoistaSiis joo, noi mä unohdin mun kesän ällötysfaunalistalta. Ei sikäli, että olisivat poissa silmistä - poissa mielestä. Kyllä niitä täälläkin on. Sellaisia koirankakkelin kokoisiakin.
VastaaPoistaSuurimmat on ihan järkytävän kokoisia! Ja pienet liiskaantuu jo hanskoihin, yöks!
PoistaYök, sama harrastus meilläkin. Keppi ja ikean hiekkalelujästkikuppi ja ämpäriin kuumaa vettä päälle ja kompostiin. Kuusiaidan juurelta niitä löytyy, onneksi vielä vaan pieniä määriä...
VastaaPoistaMeillä ei ole kuin avokomposti puutarjajätteelee, joten sinne en ole uskaltanut laittaa, Meillä ei ole enää ihan pieniä määriä...
PoistaMinulla oli täällä Saksassa samainen ongelma silloin, kun pihalla ei vielä tepastellut kanoja. Keräilin niitä limanuljaskoita iltasella, ja muistelen, että heppoisesti löytyi noin 50 etanaa per ilta tältä meidän huiken suurelta 500 neliön tontilta.
VastaaPoistaNo sitten tuli kanat ja sen jälkeen en ole etanoita kerännyt, rouvat tekevät työn puolestani ja minä sen sijaan keräilen munia pesästä. Kätevä tapa muuttaa puutarhan etanat nautinnollisen herkulliseen muotoon! Mutta on tässä yksi mutta. Nämä meidän kanat eivät koske aikuisiin etanoihin, sen sijaan pienet keskenkasvuiset sujahtaa hetkessä nokkaan. Eli jos kanat saavat alkukeväästä mellastaa vapaasti pihalla, niin puutarha on kesän ajaksi turvattu etanainvaasiolta. Näin se ainakin meillä toimii - biologista torjuntaa parhaimmillaan!
tv Leena
Kanathan niitä söisi, ja kuulemma lampaat! Täksi kesäksi lampaat ei enää ehdi, mutta jos saisimme hommattua ensi kesäksi. Suurin työ on aidan virittäminen.
PoistaViime kesänä näin ensimmäiset etanat asfaltilla sateen jälkeen, yök. Rusahtelivat kengänpohjaan kun kuljin kadulla. Pihassa en ole vielä niitä nähnyt, enkä edes tiedä onko niitä Kokkolan korkeudella.
VastaaPoistaLahden seutu on pahaa aluetta. Harmittaa ihan vietävästi että ovat levinneet tänne peräkylille asti.
PoistaMeillä olleet usean vuoden ajan, ja usko pois, niiden kanssa oppii elämään. Nykyään niitä ei edes paljon noteeraa, enkä enää keräilekään joka sateella. Sateella nimittäin tulevat parhaiten esiin.
VastaaPoistaFerramolia nakellaan silloin tällöin, mutta en ole kyllä huomannut että mitenkään olisivat sillä vähentyneet.
Omalta kohdalta väitän etten opi :D Kaupungissa niitä oli ja viisi vuotta elin niiden kanssa enkä sopeutunut. Eli nyt taistelen vaikka turhaa taitaa olla, ihan talon vierestä löytyi eilen yksi, ja jos on yksi, on useita.
PoistaPitkästä aikaa sataa ja ehdin lukea blogeja. Oikein harmittaa kun jää niin monet jutut väliin kesän aikana, mutta ei voi mitään.
VastaaPoistaJa kotiloasiaahan on ihan pakko kommentoida. Meidän pihalla Villähteellä noita on ollut nyt jotain 5 vuotta. Ekana kesänä oli neljä ja tänä vuonna miljoona. Viime kesän ja etenkin syksyn sateiden vuoksi niitä oli keväällä nurmikot ihan mustanaan. Oli kyllä helppo kerätä. Pari kertaa levittelin Ferramolia reilusti ja kyllä se pahin siitä helpotti. Sen verran paljon niitä oli, että siniset rakeet hävisivät melkein silmissä! Vaikka se kerääminen tuntuu aina niin hölmöltä ja turhalta, varsinkin kun naapurit eivät sitä tee, niin en vain pysty kävelemään ohitse. Fairyvesi (tai mikä vaan tiskiaine) on myös tehokas ase. Samoin etikka. Kun ne kotilot siihen ovat sinne kuolleet, ne voi haudata maahan. Pari vuotta oon niitä laittanut multiin ja vielä suunnilleen muistan, että minne. vaikka ei kaisillä nyt niin väliä ole, jos samaan paikkaan laittaa useammat saaliit.
Kurjaa, että niitä on siellä teilläkin jo. Ja se on ikävä, että se yksi jo tarkoittaa, että kohta niitä on muutama lisää. Ja tänään se on taas keräilyä tiedossa. Ja lehtokotiloiden lisäksi minä saan kerätä kärhöpistiäisten toukkia, joita pongasin eilen. Plääh. Mitähän tänne pesii seuraavaksi?
Tuntuu, että kun yhdestä tuholaisesta pääsee, niin heti on tontilla joku toinen. Etikkaa käytän minäkin, mutta sitruunahappo tulee edullisemmaksi kun ostin sitä ison ämpärin. Nyt on kotilot levinneet puutarhaan asti, mutta olihan se tiedossa, niitä on miljooni tuolla puron seudulla ja taistelu on ihan turhaa. Ensi kesänä isketään vastaan lampailla!
Poistamoi ompa iljettävä näköisiä .oletko saanut kerättyä kaikki.millaisia kumihanskoja käytit
VastaaPoista