Pieni onnenhetki

Istutin Türistä ostamani päärynäpuun vähän eri puolelle pihaa kuin omenapuut. Samassa hedelmätarhassa ollaan, mutta päärynä sai paikan saunan katveesta. Talvenkestävyyttä sille kovasti lupailtiin, mutta varmuuden vuoksi halusin puun mahdollisimman suojaisaan paikkaan. Pölyttymisestä en ole varma, joten pölytyspuu on vielä hankittava kaveriksi tälle päärynälle jonka lapussa luki nimi mliivska rannja.

 Pienoisen onnen hetken koin, kun huomasin eilen, että päärynä on alkanut kasvattaa lehtiä. Ilmeisesti paikan valinta osui nappiin, ja tuvan lattian eristemuju oli sopiva istutusalusta.

 Kasvimaallakin on koettu pienoisia ilon ja onnistumisen hetkiä.

 Sipuli röyhää kahdessa penkissä, ja niistä toisen päähän laitoin ensimmäistä kertaa kasvamaan härkäpapua. Lähestulkoon joka siemen iti!

 Kasvihuoneessa alkaa olla tungosta. Mutta kun ei näitä hyvin voivia itse siemenestä kasvatettuja tomaatin ja kurkun taimia henno laittaa pois. Ja viime vuonna onnistui kasvattaminen amppeleissakin ainakin tomaatin kanssa. Nyt kokeilen samaa kurkulle. Kurkun voi ripustaa kasvihuoneen tukirakenteisiin ja kokeilla kestääkö roikkuvana köynnöksenä.

 Tomaatin taimet ei pituudella kilpaile, mutta se on vain hyvä. Loppukesästä näitä saa kuitenkin latvoa kun uhkaavat kasvaa turhan pitkiksi. Pituutta tärkeämpää on vankka varsi.

 Siinä koko työmaa komeudessaan. Vuosien kasvimaan pito alkaa näkymään muhevana multana ja rikkojen vähyytenä. Kasvimaa onkin kitketty tänä kesänä vasta kertaalleen. Kastelukin yritetään hoitaa kuvan mukaisena täsmäkasteluna jotta rikat eivät saisi vettä.

Työn iloa muillekin puutarhureille. Toukokuussa on ainakin säät hellineet.