Viime kesänä tehty luumulehdon ja pellon välinen risuaita oli talven aikana painunut puoleen alkuperäisestä korkeudestaan. Painumisen tapahtuminen oli tiedossa sillä en painanut risuja alunperin kovin tiiviisti niiden määrän takia. Tiesin, että tänäkin vuonna kaadetaan koivuja ja aita saa taas ilmaista täytettä sisuksiinsa.
Kuormani niityltä risuaidalle oli kuin suoraan hauskoista kotivideoista. Onneksi kovin moni naapuri ei kulkenut ohitseni kun matkasin hitaasti kuormani kanssa maitokärryä kiskoen. Hitaus johtui talven aikana menetetyistä lihaksista, suoranaisesta rapakunnosta. Onneksi kesä korjaa tilanteen.
Tein viisi tuntia töitä, ja nyt jos nousen tästä nojatuolistani ylös niin pakarat ja lonkat eivät suostu yhteistyöhön. Ne ovat täysin jumissa. Millainen lie mahtaa olla olo huomenna. Ehkä huomenna teen vain kevyitä töitä kuten ruusujen leikkaamista, sen mitä jäniksiltä jäi.
Kuvan kasoista vasemmanpuoleisen kuljetin kolmessa erässä tontin toiseen laitaan, risuaidalle. Toinen kasa on isoa koivunoksaa jotka mies pilkkoo myöhemmin hellapuiksi. Koivut olivat niityn iso ja mahtava koivurypäs joka oli vähän sääli kaataa. Mutta koivut olivat lahot ja niihin on iskenyt ukkonen jo pariin kertaan. Viime kesänä viimeksi meni yksi latva.
Risuaita on taas alkuperäisen veroinen. Tukikepit on vielä sitomatta sillä saatan lisätä koivunoksia aitaan, oksia tulee viikonloppuna lisää. Osa oksista, ainakin männyt ja kuuset on tarkoitun murskata oksasilppurilla jos vain saamme sellaisen vuokraamosta vuokralle, omaa emme omista. Viime vuonna risuja poltettiin mutta se tuntuu haaskaamiselta. Oksasilpulle on aina käyttöä puutarhassa.
Lumitilanne alkaa olla jo melko hyvä eli suurin osa on sulanut pois. Pääsiäisenä saapui pelloille ekat joutsenet, tänään bongasin ensimmäisen töyhtöhyypän. Kevät etenee nyt hurjaa vauhtia ja toivottavasti myös minun kunto.
Kevät ja kunto varmasti etenevät samaan tahtiin. En nuorempana tiennyt mitään lonkkakivuista, nykyisin valitettavasti tiedän..
VastaaPoistaMukavia puutarhapäiviä!
Eipä sitä nuorempana tiennyt mitä on nelikymppisenä edessä. Ei pysty enää samana kuin 20 vuotta sitten. Mutta kunto nousee kohisten joka kevät, kiitos puutarhatöiden.
PoistaRisuaitasi on edelleen (jälleen) upea! Voi, toivottavasti ei tullut kovia särkyjä ja jäykkyyksiä. Kunto kohisee pakostakin, teillä kun on noita välimatkoja tontilla! Mulla on sen verran pieni tontti, että jaksan raahata vaikka viisi risua kerrallaan johonkin, ja niin usein teenkin.
VastaaPoistaTänään erityisesti toivoin pienempää tonttia. Tai koivuja lähemmäksi. Tai olisin voinut tietysti odottaa siihen asti että mies tulee kotiin ja hoitaa asian traktorin kanssa vaan kun en malttanut. Piti saada tehdyksi tänään, ja ennen päivällisen laittamista. Mutta nyt se on tehty ja olikin hyvä aika tehdä, maa oli jäässä ja maitokärry kulki yllättävän hyvin.
PoistaMeillä on ihan samoja pihapuuhia! Puiden kaatoa, oksien kärräämistä ja hakettaja odottaa käynnistystä. Tänään katkoin osasta kukkapenkkejä talven törröttäjät silpuiksi ja varistelin takaisin penkkiin. Meidän kompostin seinät ovat levahtaneet, sitäkin pitää korjailla. Ihania kevätpuuhia!
VastaaPoistaMinä taidan huomenna tehdä kukkapenkkien siivoamista, paljon mieluisampaa puuhaa kuin risujen kärrääminen.
PoistaRisusavotta on rankkaa puuhaa, mutta kunto nousee kevään myötä. Olet sitkeää sorttia etkä jätä hommia kesken. Keväällä näitä kivoja hommia piisaa.
VastaaPoistaRisusavotta on rankkaa, viikonloppuna sitä on tiedossa lisää. Kolme kärryllistä kuskasin risuaidalle, vika meni ihan sinnikkyydellä mutta ajattelin että kesken en jätä.
PoistaKeväällä löytyvät jälleen uudet lihakset, syksyllä ne on jo ihan tuttuja.
VastaaPoistaOlemme todenneet, että hyvä oksasilppuri kannattaa hankkia omaksi. Keväällä kaikki haluavat vuokrata ja niitä joutuu pahimmassa tapauksessa jonottamaan. Meillä oksasilppurille löytyy töitä pitkin kasvukautta, joten on helppoa, kun sellainen löytyy omasta takaa.
Ihan uusia lihaksia, taas. Luulen että tänä tai ensi kesänä voisi ostaa oman oksasilppurin, sille on jatkuvaa tarvetta, meillä on puustoa ihan piha-alueella ja omassa pienessä metsässä. Silputtavaa riittää. Vinkkejä toimivista vekottimista vastaanotetaan :)
PoistaKerro sitten, miten kuusten ja mäntyjen silppuaminen sujui. Pihka kuulemma usein tukkii koko silppurin emmekä me ole sen takia uskaltaneet silputa silppurillamme kuin lehtipuita.
VastaaPoistaÄh, tuota pihka-asiaa en ottanut huomioon. Kerran aiemmin olemme silpunneet oksia ja silloin olivat koivua. No, koitetaan mäntyä ja kuusta, lupaan raportoida miten kävi.
PoistaRisusavotta on voimia kysyvää hommaa. Meillä kaadettiin myös pihalta kaksi isoa koivua ennen pääsiäistä ja tänään poltin oksat läheisellä pellolla, sillä meillä oksille ei ollut oikein mitään käyttöä.
VastaaPoistaRisuhommat on yllättävän rankkaa vaikka nyt ei tarvinnut edes tarpoa hangessa. Meilläkin yleensä poltetaan oksat mutta kun aina on tarvetta hakkeellekin niin nyt kokeillaan sen tekoa.
PoistaKomea risuaita, ei voi muuta sanoa. Risusavotta onkin rapakuntoisen koetinkivi :) Minäkin toivon kevään myötä lisääntyvän hyötyliikunnan tuovan talvella rapautuneen kunnon takaisin.
VastaaPoistaYllättävän nopeasti kunto kohisee kevään myötä ja lihakset vetreytyvät. Muutaman viikon jälkeen sitä on jo notkea kuin mikä.
PoistaYritän hiukka saada pohjakuntoa pyöräilemällä, etten sitten ihan naattina olisi kun pihatyöt alkavat. Tosin se on kyllä jännä, että jo parin viikon pihapuuhien jälkeen on kunto kohonnut hurjasti.
VastaaPoistaRisuaita on ihana.
Pyöräily on niitä harvoja asioita mitä kaipaan kaupunkiasumisesta. Voishan täälläkin tietty pyöräillä mutta ajatus ison tien piennarta polkemassa ei oikein innosta, niinpä pyöräily on jäänyt.
Poista