tiistai 8. helmikuuta 2011

Hengissä

Mun hortonomin taidot ovat kehittyneet. Viime talvena sain ihan helposti pari kolme pelargoniaa hengiltä, mutta tänä talvena en. Tai onhan tässä vielä talvea, lopputulos ehtii olla edellisen kaltainen.

Nyt olin fiksu(!) ja siirsin arvoisat kukkani heti syksyllä sisätiloihin.
Ensimmäinen sijoituspaikka oli vanhempien valtakunta joka ei toiminut.
Sitten siirsin koko satsin tupaan,
ja sain aikaan honteloita lehtiä kuihtuneiden lisäksi.
Diagnostisoin ongelmaksi liian vähäisen valon.

 Eilen päätin toimia taimia kohtaan raa´alla tavalla ja leikkasin ne nysiksi. Muutamalle hongankolistajlle annoin armoa jotta olisi edes joku pilkahdus siitä niin odotetusta keväästä. Samalla kaltoinkohdellut alkuni siirtyivät paremman valon perässä talon ainoalle etelänpuolen ikkunalle.
Kai nämä tästä selviää ja kasvaa??
Hyvä Mieli antoi minulle tunnustuksen tässä menneellä viikolla. En ole sitä unohtanut vaan palaan siihen vielä myöhemmin.
Sirkku taas lähetti minulle postissa mukavan kokoisen paketin kukkien ja vihannesten siemeniä. Omaan tarpeeseen niitä on liikaa, joten nyt olen lajitellut niitä nippuihin ja myöhemmin aion ilahduttaa niillä muutamaa ystävää ja tuttavaa.
Kiitos Sirkku vielä kerran! Olet ihana <3

Muuten täällä onkin mieli vähän musta. Perheemme on joutunut tutustumaan elämän nurjiin puoliin.
Tietynlainen turvallisuuden tunne on menetetty, jollei iäksi, niin ainakin joksikin aikaa.
Asian käsittely on kesken, joten tarkemmin en siitä voi vielä kertoa.
Palaan myöhemmin kertomaan millaista tietoa olen joutunut etsimään tämän asian tiimoilta.


21 kommenttia:

  1. Voimia sinulle! Sait ihan huolestumaan. Toivottavasti tilanne selviää pian!

    VastaaPoista
  2. Voi kurjuus jos jotain ikävää on tapahtunut - voimia kovasti!!!

    VastaaPoista
  3. Huolestuin minäkin...=(

    Voimia sinne!!!

    Mitenköhän minun Mårbackani tallissa...olet siis jo ottanut ne lämpöiseen kasvamaan...pitäisiköhän minunkin hakea ne, mikäli ovat vielä hengissä...

    VastaaPoista
  4. Voi ei, toivottavasti pärjäätte!!!

    Mun kymmenestä pelargooniastani 4 näyttää pieniä elonmerkkejä, muut taitaa olla kuivun kokonaan:(

    VastaaPoista
  5. Voimia sinulle. Sydän syrjällään täällä, että mitä on tapahtunut.

    VastaaPoista
  6. Mä kysyin viime kesänä puutarhalta pelargonian talvehtimisohjeita ja kehoittivat pistämään kasvit talveksi kellarin kaltaiseen paikkaan, nyppimään kuivat lehdet tarvittaessa pois ja ripaus vettä juurelle silloin tällöin. Nyt kaksi viime vuotista pelargoniaa on ainakin toistaiseksi hengissä ja puskevat lehteä, tosin valon puutteen takia kovin honteloa ja väritöntä. Sitä en kyllä tiedä milloin kannattaa ottaa päivänvaloon ja lämpimämpään. Taidan antaa vielä hetken odottaa :)

    VastaaPoista
  7. Tärkeysjärjestyksessä:
    - haluamme olla avosylin tukemassa. Kaikki, mitä elämässä tulee vastaan, siitä kiivetään yli ja selvitään. Yhdessä.

    - mummon pelakuut näytti 30-40 vuotta sitten juuri tuolta tähän aikaan vuodesta ja hän puljasi samojen ruukkujen kanssa vuodesta toiseen
    - kiitos ihannoimisesta.
    Äitini olisi saanut kauhean stressin, jos olisin laittanut kaikki hänelle. Nyt hän joutuu pärjäämään n. 150:n siemenpussin kanssa! (ja arvaa vaan sitä päivittelyä)(tiesit, että savolaisten "päivittely" on kauhistelua)
    Okei, jatketaan reen vetämistä!

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti teillä on kaikki hyvin :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommenteistanne <3
    Ei meillä varsinaista hätää ole, leijonaemo ja -isä vaan taas joutui nostamaan päätään ja kunnolla.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi: Viileä kellari olisi ihan oikea paikka saada pelargoniat talvehtimaan. Meillä ei ole kellaria eikä muutakaan lämmintä varastotilaa. Viime talvena eteinenkin oli kylmänä ja siellä meni sitten pakkasilla edelliset kukat. Joten ei jää kuin sisätiloissa pito :) Ja saa ne vielä olla kellarissa, minä aloitin homman vähän etuajassa.

    VastaaPoista
  11. Leijonaenergiaa ja kasvamisen ihmeitä sinne !

    VastaaPoista
  12. Voimia Katja sinulle! Asioilla on onneksi taipumus lutviutua. Täällä podetaan tyhjenevän pesän syndroomaa nro 2, meidän teiniprinsessa muutti myös pois kotoa....

    VastaaPoista
  13. Täällä toinen leijona perhe ilmoittautuu..
    monesti ollaan oltu barrikadeilla milloin minkäkin asian tiimoilta, aina lapsen puolesta tilannetta selvittämässä. Motto on, että omaa ei jätetä vaikka mitä tapahtuisi ja tilanteet voi ja täytyy aina selvittää.
    Voimia selvitys työhön sinne!
    Ja pelarkuita minäkin täällä hoivailen :)

    VastaaPoista
  14. Jaksuja! Leijonanmurinaa tarvitaan aina välillä.

    VastaaPoista
  15. Leijonaenergiaa täältäkin!

    Pidän peukkua sun pelargonioille! Peukkua, jossa ei ole viherhiukkastakaan :) Olen lähes toivoton viherkasvien kanssa. Onneksi tekemällä oppii, harjoittelu tosin on vaatinut lukuisia uhreja. Innolla odotan, että saan oman pihan, jossa myllätä :)

    VastaaPoista
  16. Hui, minäkin säikähdin! Mutta onneksi on leijonageenit, eikö;-)!

    Hurjasti tsemppiä päivänpesän puutarhurille, ei hullumpi suoritus, odotan innolla sun kukkaloistoasi!

    VastaaPoista
  17. Voimia leijonille, ensin ihan säikähdin. Hienostihan nuo kukat näyttävät selviävän. Toisaalta mä en tiedä kukista mitään eli mun sanaan ei voi luottaa:)

    VastaaPoista
  18. Leijonaenergiaa! Asioilla on aina taipumus lutviutua parhain päin, vaikka välillä huolestuttavalta näyttäisikin. Voimia.

    VastaaPoista
  19. Heräsi ajatus, että tilanteenne lienee liittyy lapsiin. Täälläkin on haasteita ollut niin johtuen omista kuin muidenkin lapsista ja nuorista. Voimarutistus sinne:)

    VastaaPoista
  20. Kiitos, voimia täällä onkin tarvittu. Asia liittyy yhteen lapseemme ja hänen kohtaamiin asioihin.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)