Taidan olla ihan tyypillinen käsitöiden tekijä.
Tulosta ja valmista syntyy, mutta sitten on niitä ihmeellisiä oikkuja, töitä jotka jäävät kesken.
Viime vuoden puolella kaivoin yhden pinon kesken olevia töitä esiin ajatellen että nyt ne tulee tehdyksi.
Ei ole tullut.
Pinosta löytyy mm.
kassi (aloitettu 2004),
tilkkupeitto vauvalle ja
pino Göteborgista pari vuotta sitten ostettuja kankaita joista on tulossa torkkupeitto.
Lankakopasta löytyy viime talvena aloitettu sukan korjaus. Ihmettelen vaan kuka valitsi lankoihin noin kamalat värit. Eihän tuota siedä loppuun asti tehdä, mutta en ole saanut puretuksikaan.
Lisäksi olen ihan varma, että jonkun kaapin kätköissä on se 10 vuotta sitten aloitettu ristipistotyö joka on edelleen kesken. Tällä hetkellä tuntuu, että perikunta saa sitten joskus miettiä mitä sille pitää tehdä.
Joskus nuo keskeneräiset ärsyttää, joskus huvittaa.
Hiukan lohduttaa ajatus, että niitä taitaa olla liki jokaisen käsityöimmeisen kaapeissa.
Vai löytyykö?
Tässä kohtaa kiitän ja niian syvästi blogien Elämää kriisiperheessä ja Unelma vanhasta talosta puoleen.
Olen saanut heiltä molemmilta tämän tunnustuksen:
Tunnustuksen mukana tuli muutama kysymys.
1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin tasan kaksi vuotta sitten.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Blogini kertoo perheemme elämästä, minun näkökulmastani. Löytyy enitea arkea, pikkasen juhlaa, joskus surua. Remontit on tietenkin yhdessä pääroolissa kun vanhassa talossa asutaan.
3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Onko tähän muita vastauksia kuin se, että blogi kertoo juuri meidän elämästä. Ei ole toista samanlaista perhettä ja taloa. Ja minähän olen tietysti persoonana ainutlaatuinen!
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Se ei ollut hetken mielijohde, mietin asiaa jopa ihan pari viikkoa mikä on hyvin epätyypillistä minulle.
Saatoin jopa ajatella että minulla on joskus jotain asiaa.
Ainakin tämä on ollut kivaa!!
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
En yhtikäs mitään! Jos haluan, niin muutan sen heti sen enempää miettimättä.
Seuraavaksi on vuorossa kuten ennenkin tunnustuksen jako eteenpäin.
Tuntuu kuitenkin, että tämä on kiertänyt jo kaikki lukemani blogit läpi.
Niin moni tämän kuitenkin ansaitsisi olemalla ainutlaatuinen blogi.
Ja kuten mainittu, juhlii blogini tässä ihan just 2v synttäreitään.
Siitä aiheesta lisää kunhan teen pienen vaelluksen navetan sisuksiin.
Juuri ostin kirpparilta ison keskeneräisen ristopistoliinan ja tänään sellaisen keskeneräisen tyynynpäällisen (ristipistotyylinen, en muista tekniikan nimeä). Niistä saa mainiota tuunausmateriaalia. Siis toisen harmi on toisen suuri ilo! Oletko kuullut Heli Laaksosen "klubista", jossa vaihdetaan keskenjääneitä töitä. Siitä oli oiva lehtikirjoitus ehkä noin vuosi takaperin;)
VastaaPoistaVoi nuo tilkkupeitot näyttää ihanille! Minulla on ollut yksi kaulaliina monta vuotta kesken :)
VastaaPoistaPeurankello: Minä sain mummoni jäämistöstä sellaisen häneltä kesken jääneen kanavatyön. Nyt se on tuolla kaapissa ja haaveilen, että joskus tekisin sen loppuun :)
VastaaPoistaVaihtoklubi vois olla kiva juttu!
Mari: Se tilkkupeitto pitäisi saada kiireesti tehtyä sohvan suojaksi, vaan kankaina on edelleen...
Juu juu, löytyy keskeneräisiä... ja jopa aloittamattomia juttuja...
VastaaPoista