Hyvä mieli antoi minulle tunnustuksen:
Kiitos!
Jotain paljastuksia tähän piti vielä liittää. Kovasti mietin mitä uutta keksisin, mutta pää lyö aika tyhjää.
Tässä muutama juttu:
1. Pienenä en tykännyt nimestäni.
2. Olisin halunnut olla Mari.
3. Nyt olen tyytyväinen Katjaan.
4. Sukunimestäkään en aina tykännyt
5. Sen vaihdoin kun menin naimisiin.
6. Toivon, ettei se nimi enää vaihdu.
Tunnustuksen laitan eteenpäin pariin blogiin, jos olet tämän jos saanut, voit jättää huomioimatta.
ihana talo, hyviä ideoita ja oivalluksia sisustuksen saralla
savvoo, savvoo
sanan säilä hallussa
Eilen sain jotain jo kotiin entisöintikurssilta. Tuntuu että olen koko kauden kantanut tavaraa sinnepäin, mutta mitään ei ole palannut kotiin.
Kuvia luvassa.
Oi, kiitos! Minua lämmittää kovasti tuo "sanan säilä" juttu, sillä se tosiaan on minun juttuni ja tykkään heitellä sanoilla. Kiva, kun olet saanut kopin! :)
VastaaPoistaOlen ollut töissä koulussa, jossa eräs opettaja kiusasi oppilaita. Hän nöyryytti useita luokallaan olleita oppilaita, erityisesti heikommin koulussa pärjääviä. Lukihäiriö, oppimisvaikeudet ym. olivat hänelle syy nöyryyttää oppilaita julkisesti luokan edessä. Asia oli pian henkilökunnan tiedossa, rehtori toimi apuopettajana luokassa ylilyöntien estämiseksi ja lopulta opettaja laitettiin vaihtamaan koulua. Rehtori selvitti asiaa. Joku toinen koulu sitten sai tämän open, koska tämäkään ei ole ilmeisesti syy estää opettajaa toimimasta opettajana. Samoin edellisessä koulussa oli ollut opettajan kanssa ongelmia. Voimia teille!
VastaaPoistaTäällä on jouduttu puuttumaan opettajan "kiusaamiseen".
VastaaPoistaItsellä on siitä kokemusta ja siihen puututtiin > opettaja sai potkut.
Nyt omaan lapseen kohdistunut sitä. Aikamme sitä katsoimme ja sitten siihen puututtiin ihan henkilökohtaisesti ja sitten vielä asia vietiin rehtorin sekä kuntamme lautakuntaan juuri siksi että siitä pitää keskustella ihan yleisellä tasolla eikä piilotellen.
Nyt asia rauhoittunut mutta koko ajan ollaan varpaillaan.
Aika hauskaa että olet halunnut olla Mari :D Itse taas olisin pienenä/nuorena halunnut vaihtaa nimeni mutta en keksinyt mihin vaihtaa ;D
Leena: Siksipä blogisi on yksi suosikeistani :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos kommentista, olen nyt varovainen sanomasta mitään puoleen tai toiseen, mutta tuo pari viimeistä lausetta mietityttää.
Mari: Meillä prosessi pyörähti juuri käyntiin, katsotaan mitä eteen tulee. Ja Mari mä halusin olla :))
Laitoin meiliä..Tsemppiä taistoon!!
VastaaPoistaIhan ensiksi kiitos mukavasta blogista! Ja voi miten ikävää kuulla kyseisestä :( Asia on tietysti arka, mutta ehdottomasti puuttumisen arvoinen! Meillä on esikoinen juuri aloittanut koulutiensä ja tuo asia on kieltämättä ensimmäisen kerran edes tullut mieleen... Hyvä, että prosessi on lähtenyt käyntiin, voimia siihen!
VastaaPoistaVoi hirvitys ja kauhistus. Itse ala-asteen luokanopettajana 25 vuotta toimineena totean vain, että jos opettaja todella toimii noin, ei hän ole oikeassa työssä. Itselläni oppilaiden tasapuolinen kohtelu on itsestäänselvyys eikä omatuntoni antaisi periksi muulla tavalla luokassa toimia. Voimia teille, jos osallenne on tällaista kaltoinkohtelua/kiusaamista tullut. VArmasti raskas taival käydä "taistoon". Oikeudenmukaisuus on kuitenkin taattava jokaiselle oppijalle, niin heikolle, hankalalle kuin priimukselle.
VastaaPoistaNo voihan perä!!!
VastaaPoistaNyt kaikki voimavarat käyntiin! Omila lapsilla ei kokemuksia tuosta, mutta sivusta erästä taistelua seurannut!
Jopa päiväkodeissa tapahtuu samankaltaista toimintaa ja todellakin jättää lapselle syvät arvet.
Kaikista lapsistakaan ei tietysti voi pitää, mutta kyllä koulutetun aikuisen pitää pystyä toimimaan tasa-arvoisesti kaikkia lapsia kohtaan...
Alko kyllä ahistamaan teijän puolesta:(mutta muista, että tuulimyllynkin saa tahtoessaan pysähtymään - kapulaa rattaisiin leijona voimalla<3
Ai että, selkäpiissä asti kiersi kylmät väreet.
VastaaPoistaTodellakin ikävää, että tällaisiin ammatteihin hakeutuu luonnehäiriöisiä ihmisiä.
Sitä se mun mielestäni on ja luonteen heikkoutta!
Heikompaa on niin helppo sortaa :(
Meillä ei näin ole tapahtunut, tietoon ei ainakaan ole tullut.
Ja tasaisin aikavälein kyselen lapsilta ko asiasta.
Miten kokevat opettajien käytöksen.
Meillä on meinaan kokemusta vähän toisenlaisesta "kiusaamisesta".
Minulla ja pojilla oli onni saada maailman paras eskariopettaja. Ja opetkin.
Kiitos Vantaanlaakson eskarille ♥
Kun poikien isä kuoli ja muutimme, vaihtui eskari.
Kerran minua odotti eskariope tarhanJOHTAJAN kanssa, kun hain poikaa.
Syytä että voi uskoa, tai minä en ainakaan.
Kyse oli pojan sukista,
joissa oli kantapäässä iso reikä.
Kyllä,
tästä syystä tapasin johtajan ja jouduin selittämään, miksi pojalla on risat sukat.
Hän kuulemma aina tarkisti kaikkien lastensa kaikki vaatteet joka aamu, ettei vaan ole reikää.
Ihanaa.
Kiusan kohteeksi olen siis selkeämmin joutunut minä.
Jokin mun naamassani ei vaan miellytä, tai jokin tyylissäni ärsyttää tms.
Lapsen eskari loppui kutakuinkin tähän (Pientä kitkaa oli jo aiemmin).
Myöhemmin muutimme taas ja seuraava poika oli eskarivuorossa.
Täällä eskarissa olikin mielenkiintoista se, että minua ei huomioitu millään lailla.
Jouduin "jonottamaan" vuoroani ja se kun tuli, kääntyi ope kannoilla katsomatta minuun ja poistui.
Jos tungin paikalle ja erityisesti hain huomiota, sain selvennyksen päivästä, joka meni yleispiirteittäin näin: Kaikki meni hyvin ja pikaselostus siitä mitä oli tehty.
Tervehtiminenkin tuotti tuskaa.
Poikkeuksena toki tässäkin päiväkodissa oli pari hoitajaa, jotka eivät näin toimineet.
Kun ilmoitin johtajalle asiasta, oli selitys opejen puolelta se, että kun minulla noita pieniä oli mukana, niin ei oikein osannut...
Juuh, eihän muilla äideillä toki ole muita lapsia, ihan vaan ne eskarit ;)
No selitys hyväksyttiin, vaikka huono olikin ja käytös oli asiallista tään jälkeen.
Tänne muuttaessa en sattuneesta syystä poikaa laittanut enää eskariin (Vaikka puoli vuotta olis ollut vielä jäljellä)
Luottamus koko laitokseen meni täysin, tästä syystä myös hoidan lapset kotona itse.
En vain luota enää yhteenkään laitokseen.
Tiedän, että meillä on käynyt hieno onni sen suhteen, että "kiusa" kohdistui minuun, vahvaan aikuiseen, joka ei moisesta ihan hevillä säikähdä.
Mutta kyllä se minullekin jonkinasteista inhoa ja kaunaa aiheutti.
Niin on aivan kauhea edes ajatella, miten lapsi kokisi tuollaisen "epäarvoisen" kohtelun=(
PUUTTUKAA!!
Ja seuratkaa, tarkkaan.
Joskus vaan ihmiset valitsee niiiiin väärän ammatin =(
Lasten kanssa niin ei vaan sallis itse käyvän.
Ammatti on sellainen, jossa ei haluais nähdä yhtäkään mätää yksilöä!
Jokaisella lapsella on oikeus tasavertaseen kohteluun tarhassa, koulussa ja muutenkin elämässä.
NIIH!
Jaksamista ja tsemiä!
Halaus sinne kaikille =)
Voimia ja toivon, että asiat selviää. Keskusteluissa, joita käytte koululla kannattaa olla aina useampi aikuinen läsnä. Silloin on monta näkökulmaa ja jos joudutaan palaamaan keskusteluihin, on monta kuka muistaa puhut asiat ja sovitut päätökset. Myös olisi hyvä, että asiat aina kirjattaisiin ylös (meillä erityisope aina kirjaa).Olen itse ope ja tiedän, kuinka kinkkisiä voi tilanteet olla. Toivon todella ettei kyseessä ole kauan jatkunut tilanne! Voimarutistuksia siis!
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaOnpas ikävä tilanne. Itseäni kiusasi yläasteella uskonnon ja historian opettaja. Huomautteli esim. ulkonäöstä ja kun huomasi etten seuraa niin antoi vastausvuoron ja piinasi niin kauan että jotain vastasin. Ja eihän se vastaus oikein mennyt, kun ei ollut kysymyksestä tietoakaan. Sitten sai koko luokka höristä. Tuolloin vain sitkeästi kestin ko. opettajan käytöksen ja luin hullun lailla läksyjä, jotta osaisin vastata kaikkiin kysymyksiin. Myöhemmin olen miettinyt asiaa ja ymmärrän kyllä, että tulin kiusatuksi muiden oppilaiden taholta, mutta tuota opettajaa en ymmärrä. Jos ko. mies joku päivä tulee vastaan niin sanon kyllä hänelle asiasta. Omalla käytökselläänhän hän myös provosoi muita kiusaamaan minua. Uskoakseni hän ei koskaan tajunnut mitä teki...
Olettepa vaikean asian edessä. Voimia teille kaikille asian läpikäymiseen. Onneksenne nyt eletään aikaa, jolloin asioihin puututaan.
VastaaPoistaOlen itse ollut opettajan kiusaama. Tästä on ihan mustaa valkoisella. Siihen aikaan ei vain asioihin puututtu. Opettaja oli jäämässä parin vuoden päästä eläkkeelle, niin ei haluttu pilata hänen mainettaan. Ja kuulema ei siitä kuitenkaan olisi ollut minulle hyötyä.Kukaan ei vain miettinyt mitä haittaa siitä oli. Jouduin nimittäin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi tämän opettajan miehen luokkaan. Ja kuinka ollakkaan seisoin useamman kerran arestissä tämän kiusaajaopen luokassa. Eli koko kansakoulun vietin kiusattuna. Niin -70-luvulla oli Helsingissä vielä aluksi kansakoulu:)
Mitä sitten opettaja teki. Omat muistikuvani ovat jatkuva nolaaminen. Piirustukset laitettiin riviin ja arvosteltiin. Olin aina se huonoin ja työtäni moitittiin koko luokan edessä. Vieläkin muistan yhden piirustuksistani, jonka muistaakseni tein ekalla. Se oli kuva opettajasta ja omasta mielestäni aivan ihana. Itku meinasi päästä kun opettaja haukkui sen huonoimmaksi.
Muistan kuinka jouduin laulamaan luokan eteen do-re-mi-fa...., kun erehdyin kertomaan, etten osaa laulaa sitä nurin päin. En vieläkään pysty siihen. Minulla oli selkeästi ongelmia lukemisessa ja hahmottamisessa, mutta ei sitä otettu huomioon, eikä apua saatu. Siihen aikaan jo asioista tiedettiin ja niissä pystyttiin auttamaan.
Olin toisella luokalla, kun aloin kastelemaan. Siihen aikaan lapsilla roikkuivat kotiavaimet kanttinauhassa kaulassa. Minulla tuo avain oli jatkuvasti suussa.
Jouduin tutkimuksiin Lastenlinnaan oireiluistani. Lopputulos oli edelleä mainittu. Siellä todettiin, että opettaja kiusaa ja siitä johtuvat oireiluni. Asialle ei kuitenkaan tehty mitään. Asiat kun olivat kotona hyvin ja opettajan mieltä ei haluttu pahoittaa. Ei ollut mitään hyötyä.
Olen miettinyt, että mitä tuo vaikutti elämääni.Olisinko pärjännyt paremmin koulussa, johtuuko huono itsetuntoni tuosta... Lista on pitkä.
Koulumenestykseni oli huonoa. Jäin kerran luokalleni ja lukion(miten ihmeessä sinne edes pääsin?) jätin kesken jo ensimmäisenä vuonna. kaikki edellytykset oli sille, että elämä olisi lähtenyt menemään huonosti.
Niin olen todella kiitollinen vanhemmilleni ja veljelleni. Meillä oli kuitenkin asiat hyvin kotona ja sain riittävän perusturvallisuuden sieltä. Ja se on kuitenkin se, joka kantaa. Rakkautta ja rajoja. Jos niitä ei olisi ollut, uskon, että minun olisi käynyt huonosti.
Olen myös kiitollinen opettajille, jotka opettivat minua myöhemmin. he kohtelivat minua asiallisesti ja antoivat näin erilaisen kuvan opettajista.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kiusatutksi. Se on väärin.
Siitä kuitenkin selviää ja niitä kipeitä asioita voi oikeissa olosuhteissa kääntää vahvuuksiksi. Onneksi. Heikosta voi tulla vahva! Tosin kirjoitusvirheitä yms. ei opi korjaamaan ja ulkomaillakin hävettää kun ei osaa kieliä.:):)
Tsemppiä lapsellenne ja voimia toimia viisaasti tässä vaikeassa asiassa.
Itselläni myös aikanaan ala-asteelta kokemusta kiusaavasta luokanopettajasta. Silloin en sitä edes kiusaamiseksi tajunnut, mikä on mielestäni erityisen vahingollista. Vasta vaihdettuani neljännellä luokalla uuteen kouluun, koko vyyhti alkoi aueta.
VastaaPoistaKeskiarvoni pomppasi neljässä kuukaudessa kahdella numerolla yli yhdeksään ja aloin saamaan positiivista palautetta taidoistani ja käytöksestäni. Koko minäkuvani muuttui ja tajusin olevani monessa asiassa ihan lahjakas.
Kiusaajani oli vanhempi naisopettaja, joka toimi niin luottamusta herättävästi, ettei kukaan olisi missään vaiheessa asiaan puuttunut. Alakanttiin annetuille arvosanoille löytyi aina perustelu ja vanhempainilloissa käsiteltiin aina nimeltä mainiten huonoa käytöstäni.
Jokainen ongelmatilanne saatiin aina käännettyä minusta johtuvaksi. Ja vanhempani tietysti pitivät opettajan sanaa painavampana kuin lapsen. Olin aivan keinoton ja lamaantunut, sillä olin enemminkin aina ollut tottelevainen miellyttäjä, kuin mikään räyhääjä. Jonkinmoinen kyseenalaistava ja auktoriteetteja haastava puoli minussa kuitenkin myös iti ja tämä tietty omanarvontunto ilmeisesti tätä opettajaa erityisesti provosoi.
Kuulin myöhemmin hänen hakeutuneen vuosi muuttoni jälkeen ns. hermolomalle ja lopulta eläkkeelle. Onneksi, sillä jos hän olisi jatkanut uusien oppilaiden piinaamista, olisin varmasti myöhemmin kokenut syyllisyyttä siitä, ettemme nostaneet koskaan näitä asioita esille.
Vanhempiani kyllä syytän edelleenkin oman lapsensa "pettämisestä", joten on todella tärkeää, että selvitätte tätä asiaa, vaikka se tuntuukin vaikealta!
Liina
Jatkan vielä.
VastaaPoistaOpettajille, jotka näitä lukevat.
Omat lapseni ovat eskari-kahdeksasluokkalaisia. Koskaan minulle ei ole tullut tunnetta, että heitä opettaja kiusaisi. Tiedän, että meidän kuudesluokkalainen ei ole opettajansa suosiossa ja välillä saa ehkä vähän aiheetonta palautettakin. Silti tiedän, että kohtelu on asiallista. Opettaja yrittää kuitenkin huolehtia kaikista tasapuolisesti.
Joten ei tarvitse olla huolissaan näistä jutuista. Jos itse tietää mitä tekee ja ammatillisesti asiansa hoitaa, niin kaikki on hyvin. Muutahan ei voida edes vaatia.
Liina ehti väliin. Tuo edellinen siis nimimerkittömän anonyymin jatko:)
VastaaPoistaMinä oli kolmannella luokalla jollain tapaa opettajan silmätikku. Näin jälkeenpäin ajatellen kiusaamistahan se ainakin ajoittain oli. Opettaja saattoi nälviä minua, käski miettimään itse, jos en osannut jotain tai saattoi huutaa ja vähätellä, jos en ymmärtänyt. Muistan erityisesti erään kerran, kuinkä hän haukkui minua ja huusi naama punaisena, kun en halunnut kertoa koko luokalle ääneen päässälaskukokeen tulosta, koska en ollut pärjännyt hyvin. Me muutimme vuoden loputtua pois paikkakunnalta, ja myöhemmin kuulin, että tämä miesopettaja oli heittänyt(tai työntänyt) yhden entisen luokkalaiseni rappusia alas. En tiedä, kuuliko kukaan aikuinen siitä, mutta kaikki lapset tiesivät. Ainakin myöhemmin monet aikuisetkin tiesivät, että se mies on ns. sekopää, mutta missä vaiheessa se on selvinnyt, ja miksi siihen ei puututtu. Minä taas en osannut pitää asiaa tarpeeksi vakavana, koska toisinaan opettaja oli ihan mukavakin, ja kaipa pidin hänen käytöstään myös omana syynänikin jossain määrin. Olin aika miellytämisen haluinen silloin, joten eipä ihme, jos pidin hänen käytöstään jossain määrin oikeutettuna. Minähän en ymmärtänyt, ja olin varmaan vähän rasittava.
VastaaPoistaNäin jälkeen päin ajatellen, jos joku omista lapsistani jotuisi kohtaamaan samanlaista kohtelua kuin minä, en todellakaan jättäisi asiaa siihen. Ei lapsen pitäisi joutua pelkäämään minkään aineen tuntia, tai joutua kokemaan ikinä minkäänlaista nälvintää tai vähättelyä opettajan toimesta. Minun kokemani kohtelu ei todellakaan ole pahimmasta päästä, enkä onneksi ollut kuin vuoden tämän ihmisen opetuksessa. Riskinä kuitenkin on tuollaisessa tapauksessa, että lapsi uskoo jotenkin ansainneensa kohtelun, niin kuin minäkin tavallaan tein. Olihan kyseessä aikuinen, ja aikuisethan on luotettavia, pyrkivät oikeudenmukaisuuteen.
Se, mikä pistikin silmään tuossa linkissä, vaikka tottahan se on, oli tämä: "Aivan samoin kuin oppilaiden keskinäisessä kiusaamisessa, eri oppilaat kokevat tilanteet eri tavalla, ja joillekin oppilaille syntyy kokemus kiusaamisesta herkemmin kuin toisilla." Minä olin herkkä lapsi, ja varmasti, jos asiaa olisi otettu esille, olisin pienellä vähättelyllä ollut taipuvainen uskomaan, että kyseessä oli vain minun "kokemus", ei sen vakavampaa.
Todella paljon voimia teille ja lapsellenne asian käsittelyssä!
Hrrr, ikävältä kuulostaa. Ei ole kokemusta moisesta, mut tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos paljon tunnustuksesta :) Voi ei, kamala tilanne! Itsellä ei kokemuksia mutta voin kuvitella tilanteen. Voimia teille <3
VastaaPoistaKiitos kaikille kannustuksesta. Tässä kohtaa ei lasta hylätä ja jätetä asian kanssa yksin. Vaikea asiahan tämä on kaikille osapuolille, mutta kuten niin moni sanoi, se on käytävä läpi. palaan asiaan kun on jotain kerrottavaa.
VastaaPoistaSekin täytyy todeta, että jokaiselle lapsellemme on osunut kohdalle myös niitä aivan ihania opettajia. Useitakin, jotka tekevät työtään sellaisella antaumuksella ja ammattitaidolla johon en itse ikinä kykenisi. Kiitos heille, heidän positiivisuus kantaa kyllä pitkälle!
Vaatii tosi paljon voimia ja jaksamista tuollainen. Aivan sydämeen sattuu ajatus, että lapset joutuvat kokemaan opettajan kiusaamista. Itsellä myös traumoja lapsuudesta (kiusaajaope sai mellastaa pienessä kyläkoulussa vuosikaudet, ennenkuin vanhemmat uskalsivat puuttua asiaan ja varoituksien kautta saatiin pois viralta). Toivon sydämestäni, että teillä asia menee parhain päin.
VastaaPoista