Kaivattua tekemistä

Viikko ilman kunnollista puutarhapäivää, ihan kuin olisi ollut vieroitusoireita sen takia. Juhlavalmistelut veivät kesälomasta ensimmäisen viikon. Toinen viikko alkoi pitkään kaivatulla tekemisellä, sain kaivaa lapion ja talikon esiin.

 Peitin viime kesänä halkaistuilla säkeillä rosariota ja luumulehtoa rajaavan kivimuurin luumulehdon puoleisen vierustan. Savimaalla tämä on tehokas keino muokata maata ja hävittää rikkaruohoja.

Tänään poistin muovit ja käänsin maan lapiolla. Vain yhdessä kohtaa oli tiukempaa nokkosen juurakkoa kun en ollut viitsinyt korjata paikoiltaan luiskahtanutta muovia takaisin. Muovit siirsin nurmialueen toiselle puolelle jossa oli kivet rajaamassa katettua aluetta nurmikosta. Vuoden päivät saa muovit olla maassa ja sitten on aika muokata tuokin kohta helpommin hoidettavaksi.

 Nyt vielä mietin mitä tuohon muurin eteen istuttaisi. Ensin suunnittelin jotain kurjenpolvea mutta sitä on jo reunuskasvina luumulehdon perenna-alueella. Nyt pähkäilen reunuspoimulehden ja jaloangervojen välillä. Kumpaa sinä laittaisit?

 Sateet tekivät hyvää luumulehdolle, moni kasvi on ryöpsähtänyt kasvuun ja kukintaan ihan silmissä.

 Kuvan etualassa kasvava tuoksukurjenpolvi kärsi kuivuudesta tosi pahasti, se ei ole kukkinut tänä kesänä lainkaan.

 Sen sijaan kirsikoissa ei kuivuutta huomaa kuin ehkä koossa. Tämä on määrältään suurin kirsikkasato kirsikkapuiden istuttamisen jälkeen. Kuvassa on lajike 'Latvian matala', 'Sikkola' ei tee kuin muutaman kirsikan joten eroakin puissa on.

Juhlista jäi täytekakkua, nautin sitä palan pihakeinussa istuen ja puutarhaa tyytyväisenä ihmetellen.

Aika mukava olla kesälomalla.