Ei yksikään vuosi

toimi tässä kunnassa lasten taksikyydit.

Tämä on kuudes vuosi kun lapset käy täällä koulua, ja joka vuosi takseissa tai aikatauluissa on ongelmia koulujen alkaessa.

Onneksi olen ollut kotona ja olen tälläkin hetkellä.

Onneksi mies oli tänä aamuna kotona kun taksin piti tulla.

Ei näkynyt taksia. Kymmenisen minuuttia odotin ja sitten yritin soittaa ensin kuntaan henkilölle joka järjestää kyydit. Ihan vain kysyäkseni minkä firman taksilla lapsen piti mennä. Jotta sitten tiedän soitella niihin firmoihin, että missä taksi.

En tavoittanut.

Soitan taksikeskukseen, lasta ei löydy heidän listoillaan. Ok.

Soitan yksityiseen firmaan josko olisi heidän listoillaan tuo meidän poika.

Ei löydy, mutta kuljettaja tietää kertoa että pojan piti mennä yläkoululaisen kanssa samalla kolmannen firman taksilla kello 8:00.

No mutta sehän kiva, yläkoululainen lähti ja meni jo, kuten se taksikin.

Koulusta kun ilmoitettiin tämän toisen koululaisen taksin ajaksi 8:25.

Siinä nopeasti mies pukee, ja hyppää autoon viemään poikaa kouluun.

Ehtivät ajoissa.

Eikä tämä sotku edes riittänyt. Eilen tuli vanhempi poika koulusta ja kertoi, että loppuviikon takseista ei tullut koulusta mitään tietoa. No sehän nappaa, kun juuri edellisenä päivänä soitin kuntaan kysyäkseni ekan aamun kyydit, niin sanoivat, että koulusta informoidaan loppu viikon kyydit. No onko sillä informoinnilla niin väliä, jos menee noin väärin.

Soitin sitten aamulla kyydinneelle taksiyrittäjälle ja häneltä sain tiedon, että kuljettaa pojan koko loppuviikon.

Voi helpotus!

Vieläkö olette kärryillä?

Ai ette, ei se mitään, en ole aina minäkään.

Kuvitelkaa tilannetta jos olisimme molemmat vanhemmat kodin ulkopuolella töissä. Ja vieläpä niin, ettei meitä tavoittaisi työpäivän aikana, tai vasta myöhemmin.

Mitä tekisi poika silloin? Jäisi kotiin, panikoisi ehkä?

Soittaisi itse taksin? Siis lähes lukutaidoton erityislapsi.

Tähän kohtaan vielä maininta ettei kunta tarjoa aamupäivähoitoa lainkaan.

Heitteillejättö se olisi minun mielestä ja onneksi siinä tilanteessa ei olla.

Hoitolasten kanssa en pysty poikaa kouluun kuskaamaan, koska emme mahdu koko porukka autoon, mutta voin ainakin soittaa uuden taksin ja laittaa kuntaan laskun jos taksista peritään maksu.

Ja vaikka tässä jurputan, niin tiedän toki, ettei niiden listojen laatiminen ole herkkua. Kuljetettavat ja kuljettajat (firmat) ja reitit vaihtuvat joka vuosi. Soppaa sotkee lisää yläkoulu jossa opiskellaan jaksoissa. Joka jakso muuttaa aikatauluja. Lisäksi pitää saada pysymään jokaisen lapsen koulumatkaan käytetty aika kohtuullisen pituisena. Ja meillä vielä sotkee kuviota se, että erityislapsi haetaan pihasta silloin kun ei mene taksiin yhdessä veljen kanssa.

Mutta että joka vuosi sama juttu?

Olisiko kohtuullista toivoa edes yhtä vuotta täysin onnistuneesti?

Vaikka ensi syksyä, kun niitä kuljetettavia on meidän perheestä kolme.

Kolme lasta kolmeen eri kouluun, voin vain kuvitella mikä soppa sitten on edessä.

p.s. Kuvissa ottaa rennosti pieni Iines.