Viime vuonna minulle iski kriisi. Kirjoittamisen kriisi. Yhtäkkiä olin tilanteessa ettei näppäimistöltäni irronnut sanaakaan ilman suurta tuskaa. Vähensin blogikirjoittamista koska opiskelujuttuja oli pakko kirjoittaa jotta valmistuisin nyt tammikuussa. Mitä vähemmän kirjoitin, sitä suuremmaksi nousi kynnys kirjoittaa. Tunsin, että olen pettänyt lukijani, koin ettei minulla ole mitään, ei kevyttä saatikka fiksua annettavaa. Menin samoilla urilla ja laduilla. Itsekritiikki oli murskaavaa.
Nyt se tuskani on tässä ääneen sanottuna. Helpotti.
Tajusin kuitenkin, että tästä minä pidän, kirjoittamisesta. Sain hanketyöni ohjaajalta kehuja tekstistäni, olen kuulemma hyvä kirjoittaja, tekstini on sujuvaa ja helposti luettavaa. Blogikirjoittamisesta on selkeästi ollut hyötyä. Pienen pieni inspiraatio on nostanut päätään. Mitä sitten vaikka menen samoilla urilla ja laduilla. En koe häiriöksi jos luen jonkun bloggaavan kolmannen kerran samasta kasvista. Ihana palata kirjoittajaa innostavan aiheen ääreen toistamiseenkin. Vaikka minulla ei olisi mitään annettavaa kenellekään, niin se riittää, että voin antaa jotain itselleni. Päiväkirjani saa jatkua. Itsekritiikki, se saa nyt lähteä.
Ensinnäkin, voimia surun läpi kulkemiseen.
VastaaPoistaTuttua on kirjoittamisen kriisit ja blogin kanssa tuskailut. Minullakin opinnot veivät tarmon niin, että kun pitkän opiskelupäivän päätteeksi läpsäytin läppärin kannet kiinni, ei tullut mieleenkään avata niitä blogipäivityksen tähden. Etenkin kun tuntui (ja tuntuu edelleen) ettei ole mitään uutta sanottavaa.
Jätä taakse kriisit ja luovuutta latistava kriittisyys, tarinoitasi on mukava lukea.
Oikein mukavaa tammikuista viikkoa sinulle.
Kiitos Hirnakka. Suru on vielä voimakas, kuoleman lopullisuutta on aluksi niin vaikea uskoa. Tämä oli meille perheenä ensimmäinen vanhemman ja lapsille ensimmäinen isovanhemman menetys.
VastaaPoistaJuuri tuo opiskeluihin liittyvän kirjoittamisen ja tämän vapaan kirjoittamisen yhdistelmä tuntui vaikealta. Lisäksi työ on vaatinut koronan takia erilaista otetta. Kiitos tuosta tsempistä, ei tullut turhaan.
Jo se, että sanoo ääneen, helpottaa. Ja kun sanoit sen ääneen - sen kirjoittamisen kriisin - uskon, että saat tähän useitakin kommentteja, joista huomaat, että et varmasti ole ainoa. Varmasti kaikilla, jotka kirjoittavat paljon, on joskus vastaavia kriisejä. Ainakin minulla on, joskus tuntuu ettei osaa kirjoittaa mitään, joskus taas tuntuu ettei ole mitään kirjoitettavaa. Sinun blogissasi on aina mukava käydä, joten ilahduta meitä omien mielihalujesi mukaan. Ihanaa tammikuun jatkoa sinulle!
VastaaPoistaÄäneen sanominen helpotti. Toki asia piti käsitellä ensin itseni kanssa kunhan vain ymmärsin mistä on kyse kun kirjoittaminen töki pahemmin kuin koskaan ennen. Kevään tulo auttaa ja nyt on opiskelut toistaiseksi ohi.
PoistaEi sitä ihimine jokapaikkahan repee. Jos käy töis, opiskeloo ja hoitaa viälä perheensä, on ymmärrtettävää, ettei plokkaamine pahemmin kiinnosta. Varmasti useemmalle tuloo välillä taukoa, syystä tai toisesta. Sun päivitykset on aina kiinnostavia, eikä kuviskaa oo mitää puutoksia huamannu.
VastaaPoistaHyvää tätä vuatta, vaikka surullisis merkees alakooki. Osanottoni.
Taukoja tulee, tänä vuonna ehkä vähemmän kunhan vauhtiin pääsen. Lomiakin on tiedossa mukavasti kunhan päästään kevääseen ja se tietää paljon puuhausaikaa puutarhassa. Kameroissa ei muuta vikaa kuin että tarkentaminen ja hämärässä kuvaaminen on todella haastavaa. Kiitokset osanotosta.
PoistaLämmin osanotto suruunne.
VastaaPoistaLiika itsekriittisyys tappaa luovuuden, olipa kyse kirjoittamisesta, taiteista, sisustamisesta tai ihan mistä tahansa. Joskus tuli itsellekin mieleen, että "johan tästä viime vuonna kirjoitin, ei kukaan halua lukea samoista asioista uudelleen". Sitten ajattelin, että en ainakaan itse muista, mitä itse kukin on kirjoittanut vuosi sitten. Siispä ei kukaan minunkaan jorinoitani muista enää hetken päästä. Muistanko edes itse sanatarkasti vuodentakaisia postauksia? En todellakaan! Aivan hyvin voi siis kertoa uudelleen samoja juttuja, mistä itse tuntee inspiroituvansa. Aina niihin kuitenkin jotain uutta tulee, vähintään kuvia ja vuoden viisaampia kokemuksia. Jatka vain samaan malliin! Sinulla on hieno ja kiinnostava puutarha, jossa tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita :) Iloista alkavaa viikkoa!
Kiitos osanotosta. Liika itsekriittisyys on paha juttu, vähän sitä on oltava mutta ei liikaa. Meinasi olla opiskelussakin kompastukiveni kun piiskasin itsenäni aina parempaan.Vähempikin riittää. Ja juuri tuo, kuka sitä muistaa mitä on vuosi sitten postannut, ei kukaan ei edes kirjoittaja :) Kiitos kannustuksesta <3
PoistaOsanotto täältäkin, samoissa merkeissä myös meillä juuri valmistellaan hautajaisia. Elämä yllättää, vaikka sen käänteet ovat usein jo ennalta arvattavissa. Oman blogin sisältö ja ulkoasu mietityttää useinkin, onko se mitäänsanomaton tai turha, ruma tai tylsä... mutta sinä sen sanoiksi puit, blogi on lähtenyt liikkeelle omasta halusta ja tarpeesta kertoa ja kuvat omia arjen touhuja, puutarhassa ja elämässä. Jos jotakuta se kiinnostaa, niin kiva, jos ei, niin ei se ole keneltäkään toiselta pois. Sinulla on hyvä ja kiva blogi, paljon mielenkiintoisia puuhia ja runsaasti taitoa, joten minulle kirjoittamisesi on ollut mukavaa luettavaa ja turhana en ole sitä lainkaan kokenut. Varmasti jokaisella meistä on vuoden kierrossa samoja juttuja ja samankaltaisia kuvia, eihän sitä tavallinen ihminen voi joka hetki kokonaan uudistua ja pihapiiriänsä muuttaa! Iloitaan siitä, että meillä on tämä ihana harrastus jonka äärellä viihdymme ja saamme toisiltamme inspiraatiota ja voimaa!
VastaaPoistaKiitos Sirkku kauniista sanoistasi. Osanottoni ja voimia suruun ja asioiden järjestelyyn. Kriisit ovat osa elämää mutta joskus ne vain jysähtävät ja kovaa. Ehkä tässä on myös ikäkriisiä, tänä vuonna tulee täyteen puoli vuosisataa. Mutta hyvää harrastusta ei kannata hevillä hylätä :)
PoistaLämmin osanotto suruunne!
VastaaPoistaHienoa, että rohkenit kertoa kirjoittamisen kriisistäsi. Toivottavasti se helpottaa oloasi. Samojen ongelmien parissa painin itsekin vähintään kerran vuodessa, ellen useammin. Voin vakuuttaa, etten lukijana tekstiäsi tai kuviasi arvostele. Päinvastoin, luen ilolla ja mielenkiinnolla postauksesi. Ehkä moni meistä bloggareista kiinnittää liikaa huomiota kaikenlaiseen ulkoiseen kikkailuun. Se on tietenkin sallittua, mutta tärkeintä on kirjoittaa ja kuvata itselleen mieluisia asioita, jakaa ne muiden kanssa ja päästä iloitsemaan lukijoiden kommenteista. Joukkoon sopii niin ilot kuin surutkin. Blogissasi on aina aistittavissa aito rakkaus tekemiseen, sielu on selvästi läsnä. Toivottavasti jatkat samalla tutulla tavalla. Olisi suuri menetys, jos päättäisit lopettaa.
Kiitokset osanotosta. Kyllä täällä jatketaan, mielessä on monta aihetta ja haasteitakin on tullut.
PoistaRaskaita asioita käytte läpi, osanottoni.
VastaaPoistaVaikka kirjoittaisi paljon, niin välillä voi eteen tulla haasteita ja jumeja, tuntuu ettei saa mitään aikaan. Olemme myös itse itsemme pahimpia arvostelijoita.
Huoli pois, postauksesi ovat olleet mieluisia ja kuvat myös, siksi olen lukijasi 😊 Jos välillä tuntuu ettei löydy kirjoitettavaa, voi pitää paussin, me ei täältä mihinkään kadota.
Kiitos Maatuska osanotosta. Onneksi lukijat eivät mihinkään katoa, blogin viehätys on myös tämä vuorovaikutus.
PoistaMinulla on ollut kuvakriisi jo vuosia. Oma kamerani täyttää keväällä jo 17 vuotta joten olisi varmasti aiheellista jo päivittää kalusto. En vaan ymmärrä kameroiden tekniikasta mitään, jolloin niiden vertailu on aivan mahdotonta. Ja kalliitakin ovat. Voimia surun keskelle koko perheelle❤️
VastaaPoistaSama juttu, en ymmärrä tekniikasta mitään mutta ehkä uskaltaisin luottaa vähän uuden kännykän kameraan. Ja kiitos <3
PoistaOsanottoni kaikille läheisille. Olen kyllä kaivannut kommenttejasi ja postauksiasi miettinyt mikä on. Nyt selkeni, toivon todella että pääset tästä pian ylitse ja postailet entiseen malliin. Minäkin varmasti toistan itseäni tietoisesti ja epätietoisesti mutta jutut on kuitenkin niinsanotusti uusia kuin uusi kevät ja kasvukausi. Kuvat on yhtä mielenkiintoisia joka vuosi eikä voi olla aina uutta kuvattavaa. Minä kuvaan pääasiassa tabletilla ja teen myös sillä postaukset. Taso on sitä mitä niillä tulee. Sinulla on mielenkiintoinen puutarha ja kasvit. Pidän blogistasi ja kaipasin sen päivityksiä. 💕
VastaaPoistaKiitos Nila kauniista sanoistasi. On minulla ollut ikävä tänne mutta kun tekstiä ei vaan ole tullut. Ehkä se nyt tästä.
PoistaVoi, surullinen alku teidän vuoteen. Otan osaa ja paljon aikaa surutyöhön.
VastaaPoistaKirjoittamisen kriisi on tuttua. Blogi on tosiaan auttanut paljon kirjoittamisen kanssa.
Lukijana jaksaa hyvinkin lukea samoista aiheista. Puutarha on kuitenkin aina muutoksessa, joten samat kasvit tai alueet pysyvät hyvin kiinnostavina.
Kiitos, surun merkeissä alkoi vuosi mutta valon ja lämmön vuodenaika on edessä, se tekee paljon.
PoistaVoimia suruun ja osaanootto!
VastaaPoistaEi ole mikään ihme, että opinnot ottavat osansa ajasta ja nuo kirjoittamisen kriisit ovat tuttuja minullekin.
Blogiasi on mukava seurata, joten ei mitään syytä kriisiin siinä mielessä.
Itse olen edelleen näiden teknisten ongelmien kurimuksessa, en pääse kommentoimaan kuin pöytäkoneella ja se haittaa tavattomasti ajantasaista kommentointia.
Voimia siis alkaneelle vuodelle sekä surun että opintojen kanssa.
Kevättä ja valoa kohti matkaamme kuitenkin.
Kiitos Päivi, suru helpottaa jossain vaiheessa. Puutarhassa riittää aiheita ja voi mennä vähän aiheen sivustakin :)
PoistaSamanmoisia ajatuksia minulla viime kesästä. Jossain vaiheessa tuntui ettei ole mitään sanottavaa. Valokuvaminenkin jäi aika vähäiseksi aiempaan verrattuna.
VastaaPoistaVälillä on enemmän intoa blogata ja tauot sallitaan.
Sinulla on ihana blogi ja mukava paikka, jonka puutarhajuttuja luen ja katselen mielelläni. Esimerkiksi oikein vesikielellä odotan postauksia uudesta kasvaristasi.
Täällä me lukijat ollaan <3
Voimia teille..
Kiitos Pirjo. Suru kyllä helpottaa ajan kanssa. Kasvihuonetta odotan minäkin innoissani.
PoistaSinä olet itseäni kauemmin blogannut ja aina kun minulle iskee kriisi (kyllä, myös viime vuonna se iski minuun), olen ajatellut, että sinä se vaan keksit kirjoitettavaa ja porskutat eteenpäin! Tavallaan on huojentavaa, että sinäkin välillä koet suvantoja, mutta toivon kovasti, ettet lopettaisi, koska niin moni kiinnostava blogi on tässä vuosien varrella lakannut. Ei sillä ole mitään väliä, vaikka joskus jutut olisivat sitä sun tätä - jos ymmärrät, mitä tarkoitan. No, samalla tiedän kyllä, mitä tarkoitat tuolla itsekritiikillä. Blogini alkuaikoina kirjoittelin tosi pienistä mitättömistä asioista pidäkkeettömämmin. Myöhemmin rima on noussut (mutta siltikin tuntuu, etteivät jutut niin ihmeellisiä ole). Ja sama minulla, mitä pidempi tauko tulee, sitä vaikeapaa tuntuu palata kirjoittamaan. Blogi on tosiaan päiväkirja ennen kaikkea, joten liika itsekritiikki pois! Ja kiva muoto purkaa omaa kirjoittamisen tarvettaan :). Paljon tsemppiä sinulle ja kiitos kivasta blogista!!
VastaaPoistaKyllä niitä kriisejä tulee ja suvantoja. Joskus takki on aivan tyhjä, joskus jostain taskun perukalta löytyykin jutun aihe kun penkoo oikein kovasti. Joskun ei ole edes intoa penkoa. Vastapainoksi juttuja on joskus niin paljon ettei edes ehdi kirjoittaa jokaista ajatusta ja ideaa.
PoistaKivaa tämä on ja lopettaminen ei ole ajankohtaista :)
Voimia ja osanotto suruunne.
VastaaPoistaSinulla oli työntäyteinen syksy. Minulla ei erityisemmin, silti tuntui, että pimenemisen myötä jutut vallan tyrehtyvät. Kuvata ei valoisan aikaan ehdi, eikä puutarha-aiheita muutenkaan juuri ole. Tekee mieli koteloitua ja unohtaa se, että ulkona on talvi. Tahti on harventunut, ja se on niin totinen tosi, että mitä pidempi paussi tulee, sitä korkemmalla on rima taas blogijuttua tehdä.
Ehkä minulla on ammattini puolesta melko pragmaattinen suhtautuminen, sillä tekstiä on vain pakko tuottaa, huvitti tai ei. On vain alettava kirjoittaa, ihan mitä tahansa tyhmää jaarittelua, ja siitä se taas lähtee, jossain vaiheessa alkaa tulla ihan asiaakin ;-)
Minulle sinun blogisi on yksi kivoimmista, kirjoitat niin kiinnostavista aiheista. Enkä kaipaa mitään valtavan informatiivisia tai jymyuutismaisia tai hienoja juttuja, vaan ihan sitä tavallista elämääsi, mitä milloinkin puuhailet, mitä kissoille kuuluu yms. Se on juuri blogissasi ihanaa, se elämä.
Olen ainakin itselleni sanonut, että kyllä niitä juttuja taas tulee, kun kevät tekee tuloaan - silloin tuskin pysyy nahoissaan innosta ja kaikki on pakko päästä jakamaan nytheti. Luulisin, että samoin käy sinulle. Ehkä se on puutarha-aiheisessa blogissa luonnollista, että se lepokausikin on.
Kiitos osanotosta. Opiskelun myötä törmäsin tuohon kirjoittamiseen vaikka ei olisi intoa eikä halua. Huomasin sen olevan itselleni todella vaikeaa. Keksi vaikka mitä tekosyitä ettei tarvitsisi. Joutui ihan pakottamaan itsensä että nyt muuten kirjoitat. Uusi kokemus sekin, ja avartava.
PoistaSyksyllä tekisi meili käydä talviunille kuten karhut ja herätä vasta keväällä, kääriytyä vilttiin ja mennä johonkin lämpöiseen pesään. Viime vuosi oli muutenkin kovin erilainen, oli hyvää ja vähemmän hyvää. Oli jännä huomata miten siihen hyväänkin muutokseen piti sopeutua, antaa itselle lupa nauttia siitä ettei tarvinnut tavata ihmisiä ja sai vain olla, siellä puutarhassa.
Lepokausi tekee hyvää, sitä on ihan eri puhti ryhtyä hommiin kun on joutunut olla niistä pois muutaman kuukauden.
Lämmin osanotto ♥
VastaaPoistaTunnistan saman kipuilun omassa kirjoittamisessa. Olen todennut, että itselleni toimii siinä kohtaa blogitauko. Nytkin uutta tekstiä on verkkaisaan tahtiin tullut, joten jonkinlainen tauko on ollut menossa. Välillä innostun aivan hirveästi ja tekstiä saattaa tulla kerralla useamman julkaisun verran.
Hyvä ettet lopeta, sillä juttujasi on mukava lukea ja etenkin nyt seurata kasvihuoneprojektin etenemistä!