Suvena

 Sanasta suvi minulle tulee aina mieleen kesäkuu, alkava kesä. Suvi on yhtä kuin hennon vihreä, vielä näkyvissä oleva multatila, nuppuiset kasvit, se hetki kesässä kun mukana on vielä odotusta. Ja sitä kaikkeahan kesäkuu on. Kesäkuuhun on aikaa vielä neljä kuukautta mutta jos ne menevät yhtä nopeasti kuin edelliset neljä kuukautta niin voi sanoa suven olevan nurkan takana.

Tulppaanit kuuluvat myös kesäkuuhun. Nämä tummat ovat lemppareitani. Lajike on 'Queen of  Night'.

Syksyllä 2019 ostin kokeeksi alennusmyynnistä -70% alennuksella kaksi alppiruusua. Toinen niistä oli alppiruusu 'Tiuku'. Se kukki näin hienosti ensimmäisenä keväänä. Tämä oli viimeinen niitti alppiruusumetsikön perustamiselle. Jos näin herkkä kaunotar selviää ilman varjostuksia ja suojauksia, niin varmasti selviävät muutkin alppiruusut. Metsikkö on suojainen paikka jossa ikivihreät katajat varjostavat aluetta ympäri vuoden. Katajia istutin aukkokohtiin vaikka pieniähän ne vielä ovat, taimet kun kaivoin ojasta.

Kasvihuone sai tomaattinsa. Tuli keskinkertainen tomaattivuosi runkotomaattien suhteen, vain pari lajiketta saa jatkoa. Tälle kesälle tein aika metsästyksen ennen kuin onnistuin löytämään luumutomaatti 'Mandat H' siemeniä, nyt on tehty tilaus Ruotsiin ja toivottavasti se tulee perille. Pensastomaattien suhteen kesä oli parempi, ne tekivät huiman sadon joten samoja lajikkeita tulee tänä vuonna.

Yksi asia mihin rakastuin tässä pihapiirissä olivat syreenit. Rakastan niitä edelleen. Nämä syreenit pidetään puumaisina ja alusta ilmavana. Latvustoa saavat kasvattaa ihan rauhassa.

Viime kesänä laukat kukkivat pitkästä aikaa komeasti. Silti ne eivät ole minun juttu. Tai tämän puutarhan juttu. Eivät ne viihdy tiukassa savimaassa. 

Vuorijumaltenkukka yllätti ja kesti lumettoman talven. Kukki runsaasti ja pitkään sekä osoitti olevansa hyvä ystävä viereisen kuolanpionin kanssa joka kukki ensimmäistä kertaa. Nämä tulivat ihan sattumalta vierekkäin, en nimittäin tiennyt yhtään minkä pionin tuohon istutin. Vuorijumaltenkukan pitäisi kai levitä siemenestä. En kerännyt siemeniä talteen mutta varistelin kaikki tuohon alkuperäisen kasvin viereen sillä ajatuksella, että poikasia voisi tulla.

Keväällä 2019 aloitettu pionien siemenkasvatus ylitti kaikki odotukseni. Sain niistä lopulta täydet kymmenen taimea jotka siirsin kesäkuussa purkkeihin kasvamaan, ja tietysti varjoon. Syksyllä siirsin taimet purkeista maahan, nyt jännittää nouseeko niistä keväällä mitään.

Kesäkuun lopulla ruohosipuli kasvaa tuuheana kasvustona, ei edellisen kesän veroisesti mutta kuitenkin hyvin. Tein jakamista mutta ei sitä mistään huomaa, ruohosipulin kasvuvoima on valtava. Äidilläni tämä oli talvehtinut parvekkeella pienessä ruukussa. Ruohosipulin alkuperäinen kanta on tästä pihalta löytynyt pieni ruohosipulitupas.

Kesäkuussa sää oli ilmeisen loistava ja lämmin koska Alma köllötteli illalla betoniportaalla. Kaverina on ruukussa kasvava kärhö 'Princess Kate' ja käenkaalit. Prinsessa päätyi syksyllä maahan, en olisi onnistunut pitämään sitä hengissä sisätiloissa talven yli. Taustalla näkyy talon toisen puolen kivijalka. Sen edessä oleva istutus on ikuinen murheenkryyni enkä ole keksinyt mitä siihen voisi istuttaa. Maa on kovaa savea, joko märkä tai rutikuiva. Katolta tippuu sekä vedet että lumet. Korte kasvaa valtoimenaan ja aurinkoa on niukasti.

Oranssi ei ole missään kohtaa lempivärejäni, ei edes puutarhassa. Silti jostain syystä tykkään tästä pihan alkuperäisestä idänunikosta ihan hulluna. Se on kukkiessaan epäsiisti lurjake mutta silti niin kaunis. Kukinnot viistävät maata tai sitten ovat taivasta kohden, koskaan ei voi tietää mihin päin sohottavat. Lisäämiseen on hyvä vinkki. Kaiva juurta, leikkaa kasvi pois ja laita juuri maahan, muutaman sentin pätkä riittää. Sieltä se seuraavana vuonna ponnistaa ylös. Tämä ei siis tee itävää siementä joten juuren avulla lisääminen on ainut konsti. Meillä ei tarvitse kuin jäädä pieni pätkä juurta maahan niin siirtyy mullan mukana seuraavaan paikkaan.

Kylvin kaikkien salaatin siementen jämät isoon kattilaan, tähän asti olen kasvattanut salaatin maassa. Kokeilu oli onnistunut vaikka totesin ettei ehjä kattila ole paras, sadevedet piti muistaa kipata pois kun eivät poistuneet pohjasta puuttuvien reikien takia. Tämä kokeilu saa varmasti jatkoa tulevana kesänä. Mietin jo, että esikasvatuksen voi aloittaa hyvissä ajoin lasikuistilla ja sitten kun sää lämpenee, siirtää vain kattilan puutarhaan.

Viime vuoden suvikuuta eli kesäkuuta ei voi mainita ilman tätä kasvia. Ystävältä saatu valkoisen varjoliljan sipuli viihtyy rosarion lämmössä. Ei se silti ole kukkinut koskaan ennen näin komeasti. 

Suurin tapahtuma kesäkuussa taisi kuitenkin olla käyntiin ponnahtanut operaatio uusi kasvihuone. Perustukset päätettiin tehdä toisin aiemmista suunnitelmista poiketen. Harkkojen alle haettiin vielä betonilaatat ja siitä se sitten lähti. Valmista pitäisi tulla tulevana kesänä.

Oman maan mansikkasato oli ennätyssuuri. Mansikkaa syötiin tuoreena valtavat määrät mutta silti sain mansikkaa myös pakastimeen. Juuri keitin lastenlasten perheelle mansikkahilloa omista mansikoista. Voin sanoa, että on maailman parasta.

Tämän vuoden kesäkuussa jos kaikki menee hyvin, vietetään perheessämme nuorimman lapsen rippijuhlat. Aiempien rippijuhlien ajankohdista poiketen jo kesäkuussa. Hetken mietin asiaa puutarhan kannalta, kukkiiko täällä mitään. Vaan kun katselin näitä kuvia, niin totean kesäkuun olevan oiva kuukausi juhlille.