Hyviä ja huonoja uutisia

Ensin ne huonot uutiset. 

Vattusato on tänä kesänä tätä, toukkaista ja huonoa.

Kelpaa juuri ja juuri mehuun.

 Perään hyvät uutiset.

Hyviä vattuja on yhtä paljon kuin huonoja.

 Keltaista vadelmaa tulee tänä vuonna paljon. Lapset syövät niitä puskista minkä kerkeävät ja silti keräsin tänään neljä litraa vattuja, kaksi litraa huonoja ja kaksi hyviä. Litra hyviä ja toinen mokoma mehuvattuja on jo pakastimen uumenissa.

Näin se menee. Viime vuonna sain näitä keltaisia herkkuja talteen pari desiä, nyt kun niitä on, riittää myös vattumatoja. Viime vuonna sain onneksi kerättyä villivadelmia kymmeniä litroja. Niiden suhteen näyttää tänä vuonna heikolta, vähän ja laadultaan piskuisia ja huonoja.

Mutta jotta ei ihan valitukseksi mene, niin on meillä tulossa omenatarhaan 11 omenaa.

Huippua!

Mytty vintin nurkasta

Ryijynäyttelyn innoittamana sain inspiraation kavuta vintille. En käy siellä kovin mielelläni, lähinnä vain jos on "pakko".

 Muistin että olen joskus nostanut vintin nurkasta pois epämääräisen mytyn, kuluneen ryijyn. Silloin en tutkinut ryijyä tarkemmin, heitin sen vain orren ylle roikkumaan jotta hiiret eivät tuhoaisi sitä lopullisesti. Nyt toin ryijyn vintiltä pois ja levitin nurmikolle nähdäkseni millainen ja missä kunnossa se on.

Ja tällainen se on, liekö ollut joskus mattona koska kulunut keskeltä alhaalta ylös aika tasaisesti.

 Ryijyssä on kolmea väriä, punaista, vihreää ja hiven sinistä verkkokuvioiden keskellä. Keskeltä löytyy vuosiluku 1888 mikä lienee ryijyn tekovuosi.

 Lanka on tietysti villaa, todennäköisesti omista lampaista, kierteistä ja ohutta. Ryijyn langat on jätetty leikkaamatta auki, eli ovat lenkillä. Ryijy on tehty yhtenä kappaleena, se viittaa joko siihen että ryijy on teetetty, tai siihen että talossa jossa ryijy on tehty, on ollut tuolloin jo leveät kangaspuut. Ryijyn tekijää en tiedä, mutta arvelisin sen tulleen taloon jonkun morsiamen myötä, kapioina. Vihkiryijy se ei taida olla koska siitä puuttuu nimikirjaimet, mutta ehkä se tehtiin lämmittimeksi rekeen.

Iitin näyttelyssä tajusin, että nämä repaleisetkin talon käsityöt joita vielä on jäljellä, täytyy tallentaa tuleville sukupolville. Nyt mietin miten ja missä uskallan pestä ryijyn. Olisiko järvi hyvä paikka? Pesuaineena mäntysuopa?

Kun hain ryijyä, löysin samalla vintiltä muutakin hauskaa. Sen löydön esittelen myöhemmin.

Retkien viikko

Tämä toinen lomaviikkoni on retkiä täynnä. Tiistaina tuuletin omaa päätäni Iitissä ja eilen tuuletimme kahta nuorinta poikaa Hämeenlinnan linnassa ja museoissa. Tänään oli miehen vuoro tuulettua ja vein hänet Sysmään kartanokierrokselle. Pääsimme kierroksella kolmeen yksityisasuntona olevaan sysmäläiseen kartanoon. Yhdestäkään kartanosta en napsinut kuvia, juurikin tuon sanan yksityiskoti takia. Koin että olemme niin henkilökohtaisellä reviirillä etten tohtinut kuvata edes luvan kanssa. Mutta kaikille kartanoista ja niiden nykyelämästä kiinnostuneille, hypätkää ensi vuonna bussin kyytiin ja kiertäkää kolme kartanoa läpi. Hintansa arvoinen retki.

Joten tämän päiväiset kuvat ovat linnasta joka ei enää toimi yksityiskotina, vankilana tai linnoituksena. Nyt se on museoviraston yksi kaikille avoin kohde. Hämeen linna.

 Linnakierroksen jälkeen oli vuorossa linna kupeessa oleva vankilamuseo. Sieltä pyrähdimme viereisen historiallisen museon kautta linnan alapuolella olevaan tykistömuseoon. Tätä pojat olivat eniten odottaneet vaikka linna yllätti heidät positiivisesti. Raunioiden sijaan päästiin kiertämään ihan oikeissa linnan saleissa ja huoneissa.

Iltapäivällä alkanut tihkusadekaan ei haitannut sillä suurin osa ajasta vietettiin sisätiloissa. Ulkoalueen tykit saatiin silti katsastettua ja lopulta vietimme linnan tienoilla koko päivän.

Suosittelen, alueelle saa ostettua lipun jolla pääsee sisään edullisemmin kaikkiin kolmeen museoon. Historialliseen museoon on tämän vuoden ajan ilmainen sisäänpääsy.

141 ryijyä

Jos olet vailla sadepäivien puuhaa, niin suosittelen kurvaamaan Iitin Kausalaan ryijynäyttelyyn. Näyttelyä varten saatiin tarjolle yli 290 erilaista iittiläistä ryijyä joista näyttelyyn valittiin 141 ryijyä. Vanhimmat ryijyt ovat 1830-luvulta, tuoreimmat 1960-luvulta. Ja olipa siellä menossa kangaspuissa uusi ryijy arpajaispalkinnoksi. Olisi aika metkaa voittaa Eliel Saarisen suunnittelema Ruusu-ryijy omaksi yhdellä vitosen arvalla.  Näyttely on avoinna Kansantalolla osoitteessa Kauppakatu 25, 31.7.2012 asti ti-su klo 12-18.

Tiltun kapiot-kirjaa oli näyttelyssä myytävänä hintaan 25e.  Kirja on 278 sivuinen opas iittiläisestä käsityöperinteestä. Kirjan mukaan Tiltun kapiot kuvaa samalla laajemminkin suomalaiskotien tekstiilistöä 1800-luvulta 1950-luvulle asti aikaan, jolloin itsetehtyjen kapioiden valtakausi päättyi.


Luulen että kirjassa on lukemista vähäksi aikaa, peienllä selailulla vaikutti melkoiselta tietopaketilta.

Etenee

Muutaman päivän sateeton sää saa ihmeitä aikaan. Talon ulkomaalaus jatkuu vihdoin ja viimein. Vuoroon otettiin ensin tien puoleinen pitkä sivu, mies on ahkeroinut sitä ensin raapaten ja sitten maalaten. Kummasti antaa uusi maali ja sopivat sävyt talolle ryhtiä. 

 Tänään oli maalaus keskeytettävä väärään suuntaan puhaltavan tuulen takia. Koivut tiputtelevat siemeniään ja vaarana oli niiden eksyminen vasta maalattuun seinään. Talo jääkin näin kesäaikana aika hyvin piiloon koivikon suojaan.

 Seinän alaosa pitää raapata vielä yhteen kertaan, sitten on minun vuoro tarttua pensseliin. Telineillä keikkuminen ei ole yhtään minun puuhaani, jo ajatuskin niille kiipeämisestä pyörryttää.

 Vaan taitaa tässä käydä niin, että tänä(kään) kesänä emme ehdi liiterin kimppuun. Siihen ehkä jää aikaa, että laitetaan muutama tuki lisää ja uusitaan katolla oleva pressu. Ja sitten vain toivotaan liiterin kestävän taas yhden vuoden lisää.

Kunhan seinät on maalattu ehditään toivottavasti viimeistellä kuistin korjaus ennen talvea. Ikkunoita on kunnostettuina vasta ne kaksi mitkä tein talven entisöintikurssilla. Eikä lisää ole tiedossa vähään aikaan. Tavoite on saada kaksi ikkunaa per vuosi valmiiksi, koko urakkaan menee siten viisi vuotta aikaa. 

Hidasta tämä on kun tehdään kaiken muun ohella. Mutta kyllä lopputulos palkitsee, se täytyy itsekin myöntää kun katselen pitkän sivun keskeneräistä seinää.

Lonkkien tuho

En käsitä. Olen kykkinyt koko viikon mustikkametsässä, parhaimpina päivinä kahteen otteeseen muutaman tunnin verran. Tänään en mennyt metsään vaan puutarhaan ja laitoin kasvimaan kuntoon parin viikon lepsuilun jälkeen. Nyt sitten huutaa lonkat tuskaa, takareidet kiristää ja pakarat yrittää muuten vaan pysyä menossa mukana vienosti kipuillen. Miten ihmeessä voi vielä löytyä uusia lihaksia sen mustikkakykinnän jälkeen?? Kun ihan samaa kykkimistä tuli harrastettua muunmuassa porkkanaa kitkien ja harventaen.

Ennätyssateiden jälkeen puutarha on silkkaa rehevyyttä. Etenkin osiossa rikkaruohot ja -kasvit.

 Kasvimaalla kaikki muu voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta ensimmäistä kertaa herne ei onnistunut. Olen istuttanut ne kahteen kertaan, molemmilla kerroilla suurin osa herneistä ehti mädäntyä maahan ennen itämistä. Muutama kasvaa ja on tehnyt ensimmäiset palot, ehkä niitä päästään siten edes maistamaan.

 Porkkana voi erinomaisen hyvin. Sadosta on tulossa hyvä ja ennätys suuri. Porkkanaa laitoin kuusi riviä tavallista punaista ja yhden keltaista. Keltaista odotellaan maisteltavaksi erityisellä innolla. Vielä menee hetken aikaa, sillä kuten muistatte, myös porkkana on kylvetty kahteen kertaan. Myöhään meni kylvö, joten satokin on myöhässä. Normaalisti tähän aikaan jo napsitaan oman maan porkkanaa.

 Kasvihuoneen viereiseen vannaan laitoin tänä vuonna herneitä. Niiden seasta on lähtenyt kasvuun muutama itsestään kylväytynyt kehä- ja ruiskukka. Sopivat hyvin herneen sekaan ja toimivat sille tukena.

 Kuopuksen oma kasvimaa on täynnä salaattia ja avomaan kurkkua. Toisessa reunassa on pari ruusupapua ja auringonkukkaa jotka kuopus on ihan itse kasvattanut siemenestä ja siirtänyt taimet tuohon täysin ilman apuja. Selvää puutarhurin(kin) vikaa on pojassa.

 Sipulin kanssa olin jo heittää toivoni, mutta nyt kun on ollut pari päivää satamatta niin näyttää paremmalta. Kasvaa siellä muutakin kuin vartta, ekat on testattu grillissä ja maistuviksi todettu.

 Ystävältä saadut keltaisen kesäkurpitsan taimet voi hyvin ja kasvavat kohisten, satoa on kohta syötävissä. Ja tässä kehtaan tunnustaa etten ole ikinä ennen syönyt keltaista kesäkurpitsaa. Siksikin sato on erittäin odotettu. Itse laitoin maahan kymmenen kesäkurpitsan siementä joista kolme iti, kaikki vihreitä. Laiska olin enkä jaksanut esikasvattaa, ensi keväänä aion olla viisaaampi.

Puutarhassa kaikki hyvin, ehkä ne lonkatkin toipuvat, huomenna kun ajattelin taas kykkiä metsässä. Tekee mieli kokeilla mustikkahillon keittämistä.

Viikon vauvat

Iineksen pennut kasvavat vauhdilla. Jokainen karvapalleroista on tuplannut painonsa viikon ikään mennessä kuten kuuluukin. Kotilaatikko, pesä, löytyy tällä hetkellä leikkihuoneen kerrossängyn alta. Iineksen piipahtaessa syömään, löytyy pesästä suloinen päiväuniaan nukkuva pentukasa.

 Yritin ottaa pennuista kuvia samalla kun silitin ja hoivasin niitä, mutta eipä se oikein onnistu. Vääntelevät ja kääntelevät kädessä minkä kerkeävät.

Pentueen suurin pallero on ensimmäisenä syntynyt mustavalkoinen ahmatti. Tämä pentu muistaa olla ruoka-aikaan kotona. Jos ei omaa nisää ala heti löytyä, ilmoittaa pentu siitä hyvin äänekkällä naukaisulla. Suurin taitaa olla myös kovaäänisin. Ilmiselvä tuleva porukan pomo.

Semmoista täältä tänään, pentuhoivailun lisäksi sain kerättyä 10 litraa mustikkaa.

Kaivattua omaa aikaa hiljaisessa metsässä, korvat ja mieli nauttii.

lomalomalomalomaloma

Sehän se, loma, on täällä vihdoin ja viimein. Toivoin sen näin loppukesään ihan tarkoituksella. Kuusi viikkoa aikaa kerätä ja säilöä kaikki ensi talven marjat, tehdä remonttia ja vaan löhöillä. Lukea pino kirjoja ja retkeillä lasten kanssa. Loman kaksi viimeistä viikkoa onkin perin omituista aikaa. Ensi kertaa olen kotona ilman lapsia kun kuopuskin aloittaa esikoulun. Tuleekohan tekemisen pula?

 Säätila ulkona ja tulevien päivien ennusteet ei lupaa kovin hyvää. 

 Talon maalaus on surkeasti täysin kesken. Paneleiden puu on kosteudesta ihan pehmeää, siis ihan mahdotonta kuvitellakaan sitä raappaavansa tai maalaavansa. Ei kuivu maali. Kuiva elokuu pelastaisi tilanteen joten sitä odotamme.

 Mansikat ovat alkaneet homehtua puskiinsa. Kasvihuoneen tomaateille käy varmaan sama jos ei aurinkoa saada. Raakileet ovat aina vain vihreinä. Vadelmasadosta on tulossa runsas, mutta takuulla matoinen näin kostealla. Mustikkametsässä ei tee muuta kuin kastelee itsensä. Litimärkää marjaa on tuska kerätä.

Oikeastaan en keksi näistä heinäkuun säistä mitään hyvää. Lapset ovat ihmeissään kun ei pääse uimarannalle, ei retkille. Emme oikein ole väkeä joka kiertäisi nähtävyyksi sadetakkien ja sateenvarjojen kanssa värjötellen +13 asteen kesäsäässä. Elokuussa on sentään tiedossa kolme päivää Virossa, Tallinnassa ja Pärnussa. Toivottavasti edes siellä paistaisi aurinko!

Sydänten murskaajat

Iines kiittää kaikkia pentuonnitteluista. Kissaneito on ylpeä ja tarkka äiti, hoitaa pentujaan erinomaisen hyvin. Pientä stressiä aiheuttaa seinän takana tapahtuva ulkoseinän remppa, tänään se hermostutti jo niin paljon että piti kiertää koko talo uutta pesää etsien. Lopputulema oli että vanha kelpaa edelleen.

Jos menee Iineksellä kaikki aika pentujen kanssa, niin enpä jää siitä paljoa jälkeen. Voisin istuskella sohvalla vaikka kuinka pitkään ja ihastella pentuja siitä selkänojan yli. Neljä pientä pötkylää ovat vieneet sydämeni.

Aamusta oli ihan pakko lähteä taas mustikkametsään ennen sateen alkua. Taas sain melkein viisi litraa kasaan ja kaupanpäälle kourallisen kanttarelleja. Sieniä keräsin jo eilen omasta koivikosta pari litraa, mustikkaa saman verran. Tytär sai mustikat, mutta sienet pistin visusti omaan pakastimeen. Kohta alkaa olla pakastimen suhteen pula minne kaikki mahtuu jos muitakin marjoja tulee yhtä hyvin kuin mustikkaa ja mansikkaa.

Mutta nyt on säilönnät tehty ja pentujen ihailu saa jatkua.

Onnellinen perhetapahtuma

Torstai-iltana se alkoi, naukuminen ja pesässä pyöriminen. Hetken päästä alkoivat näkyvät supistukset, kipeää teki. Nopeasti oltiin kolmannessa vaiheessa ja ensimmäinen pentu valkoisine nenänpäineen maailmassa. Iines hoiti homman kuin vanha tekijä vaikka ensikertalainen onkin, ja sai ensimmäisen pennun putsattua ennen oranssin syntymää. Kolmas, kilpikonnakuvioinen pentu syntyi yhtä nopeaan tahtiin, kaikki ohi puolessa reilussa puolessa tunnissa. Auttamaan en päässyt/joutunut yhtään.

Puoli yhteen asti valvoin ja odottelin vieläkö pentuja syntyy. Uskalsin kuitenkin mennä nukkumaan, sillä aamulla oli herätys 5:30 viimeiseen työpäivään. Herättyäni pesässä olikin vielä yksi pentu lisää, ensimmäisen värinen tumma, mutta ilman valkoista laikkua nenän päällä.

Pennut voivat hyvin, juuri äsken punnitsin kaikki ja jokainen oli jo nostanut syntymäpainoaan n. 10g vaikka ikää ei ole vielä vuorokauttakaan. Tai sen neljännen pennun syntymäpainoahan en tiedä koska syntyi nukkuessani. Ei kuitenkaan ole pentueen pienin.

Kuvat on huonoja, pesä on ahtaassa ja hämärässä paikassa seinän ja sohvan välissä. Toistaiseksi en ole könynnyt sinne seuraksi vaan pennut on nostettu vaakaan selkänojan yli. Kunhan lomani alkaa, tehdään sohvan takusesta väljempi paikka. Nyt tärkeämpää on penturauha kuin paremmat kuvat.

Nyt mietityttää miten toteutetaan kahden muun kissamme tutustuminen pentuihin. Ovat leikattuja kolleja, mutta silti olen vähän epävarma voiko niitä laskea pentujen lähelle lainkaan. Osaisiko joku neuvoa miten toimia? Toistaiseksi herrat Aatu ja Otto ovat ulkoruokinnassa ja porttikiellossa sisälle.

Mustikkapaikka

opaste eskarilaisen silmin

 saalis

 muu saalis

Maalla asumisen etuja, sekä oman puutarhan.

Herkutellaan aamusta iltaan, sormissa kestopigmentointi mustikasta ja mansikasta.

On mukavaa olla omavarainen edes hetken aikaa.

Uutta poikien huoneeseen

Kahdella nuorimmalla pojalla on yhteinen huone. Tila jaetaan joskus ihan sovussa ja joskus vähän vähemmän sovussa. Kuitenkin jos se viereisessä sängyssä nukkuva veli on pois, on toisella kova ikävä eikä uni meinaa tulla yksin. Yhteisellä huoneella jatketaan vielä pitkään, joko siihen että vanhin poika muuttaa pois kotoa tai lopetan työni perhepäivähoitajana.

Pojat kasvavat ja oli yhteinen huone tai ei, se mikä oli hyvää ja toimivaa ennen, ei ole enää. Vanha lapsuuteni pulpetti sai väistyä tarpeellisemman pöydän tieltä. Ennen vaihtoa huone oli kuitenkin siivottava kuten kuvasta näkyy.

 Siivouksen jälkeen kannettiin pulpetti navetan ylisille säilöön ja kierrätyskeskuksesta ostettu muutaman euron pöytä sisään. Pöydän ostin jo keväällä ja minulla oli aikomus maalata se tässä kesän aikana. Onneksi en hoppuillut, sillä pöytähän on ihan siisti. Muutama kynän jälki ei meitä haittaa, niitä on kohta kymmeniä lisää.

 Nyt kelpaa tehdä piirustustöitä pöydän ääressä siistissä huoneessa. Tuoli yksi neljän tuolin sarjasta jotka olen myös ostanut kierrätyskeskuksesta. Tuolit ovat 70-luvulta mutta niissä on jotain vanhaan taloon sopivaa uusrenessanssin tyylisine sorvauksineen.

Sopivaa olisi huoneen pysyä edes hetki näin siistinä, mutta taitaa olla turha toive vaikka kesäpäiviä vietetään pääosin ulkona touhuten.

Sarah ja muut ystäväni

Kukkamaailmassa pionit ovat parhaita kavereitani. Tai ainakin kauneimpia. Pihasta löytyy jo viittä eri lajia pionia. Viime kesän tulokas oli vaaleanpunainen Sarah Bernhardt-pioni. Niitä tuli laitettua talon edustan kukkapenkkiin kaksin kappalein. Mitään en tälle kesälle odottanut, mutta niin vaan toinen puskista kukkii ihan kohta. Joten tässäpä teille jokaisen kesäblogin pakolliset pionikuvat, olkaa hyvät.

 Kasvimaan reunalla kasvavat Arvilan alkuperäisyksilöt aloittelevat myös kukintaansa.

 Pyykkikallion laidalla kukinta on ollut jo viikon verran täydessä vauhdissa. 

Mukavaa viikonloppua! 

Vielä viikko töitä ja sitten aloitan pitkän pitkän kesälomani.

Tiedossa kuusi viikkoa löhöilyä ja hölläystä.