Muistatteko käsilaukun reuhkan jonka löysin tässä taannoin vintiltä? Ripsin rievuksi kuluneesta laukusta pois kauniin nimikoinnin ja ristipistotyön ajatuksena kehystää ne joskus seinillemme. Ensimmäiset kehykset oli kirpparilta tehty halpa ja huono löytö. Ja oli ne kehykset liian pienetkin. Jo silloin ajattelin, että Hilman käsityö ansaitsee jotain parempaa.
Eilen vapaapäivänäni hain pois kehystysliikkeestä Hilman käsilaukun riekaleet joita ei enää voinut sanoa riekaleiksi. Vähän jännitti millainen tilauksestani tuli, ja olinko osannut valita oikeat paperit kangasriepujen alle ja ympärille. Täytyy sanoa, että lopputulokseen olen vain ja ainoastaan tyytyväinen.
Kullankimallus ja ehkä hivenen mahtipontiset kehykset sopii yllättävän hyvin yksinkertaisen ja kömpelönkin käsityön yhteyteen.
Valon heijastumia en saanut vältellyksi työtä kuvatessani, mutta kyllä tästä idea näkyy. Käsilaukussahan oli toisella kyljellä nuo nimikirjaimet H L, ja toisella puolella ruusu. Musta lanka on osa paikkausta jota laukulle oli tehty useaan kertaan. Säkkikangas, jolle kirjonta on tehty murenee käsiin pienestäkin kosketuksesta. Tästä syystä koko laukun säästäminen ei ollut mahdollista. Tai on ne loppupalat säästössä, mutta kirjekuoreen tiiviisti säilöttynä.
Taulu pääsi salin seinälle tuonne pönttöuunin viereen. Alapuolella on toinen käsityö, joskus kirpparilta löytynyt pieni ryijy. Samaiseen käsityösarjaan sopii pellinnarujen peittona oleva ristipistoruusutyö. Varsin ruusuinen seinämä siis. Kuvasta huomaan, että salin huonekalumäärää voisi pikkasen rajoittaa.
Kehystys ei ollut mikään muutaman euron juttu, mutta olen niin tyytyväinen että sen tein. Taulusta tuli jopa parempi kuin uskalsin odottaa. Ottamani kuvat ei tee sille ollenkaan oikeutta.
Hilma, tuo käsilaukun oletettu tekijä, oli syntynyt v. 1886 ja tuli vaimoksi Anselmille joka taasen on Arvilan tähän nykyiselle paikalle siirtänyt talonpoika. Käsityöllä joka on Hilman tekemä, on minulle jonkinlainen henkilökohtainenkin merkitys yhteisen syntymäpäivämme takia. Olkoot taulu syntymäpäivälahja meille molemmille, vaikka näin puoli vuotta etukäteen.
Ihana olohuone ja hienot kehykset. Tukevat mielestäni hyvin laukun historiallista arvoa :) Niin ja ihana koti!
VastaaPoistaKiitos :) Vähän arvelutti ottaa noinkin voimakkaat kehykset, mutta ne on hyvät!
PoistaVoi miten hieno! Ihan naurattaa, kun siellä asuu toinen hullu, joka arvostaa toisen tekemää niin, että laittaa laukunrevohkan kultakehyksiin siinä missä toinen nakkaisi sen roskiin :-D Mutta ymmärrän NIIN hyvin tuon ajatuksesi.
VastaaPoistaHieno käsityötaideseinä ja ihailen myös kaunista pellinnarujen peittonauhaa, jonkun tuollaisen haluan sitten tehdä omaan talooni, kun muutan tuohon vanhempaan taloon jossa on hieno kakluuni kamarissa. Ja kalustuspitoinen sisustus on kyllä mun makuun, tykkään kovasti! Aah miten viihtyisää!
Ihan pähkähullua, mutta niin hauskaa toimintaa :DD Vielä pitää kirjoittaa taulun taakse mikä on homman nimi, ettei joku joskus pähkäile miksi kaksi riepua on kehyksissä.
PoistaPellinarujen peittonauha ei ole mikään kovin vanha, "vain" viisikymmenvuotias, mutta se on niin söpö tuossa. Kalustuspitoinen sisustus, kauniisti ilmaistu :))
Voi kun tuli kaunis taulu ja aarre on nyt hyvässä tallessa, tuollaiset muistot on kyllä korvaamattomia. Mukavaa pääsiäistä sinulle.
VastaaPoistaKäsilaukun kappaleista tuli kaunis taulu, ja jotenkin se on niin kiva osa tämän talon historiaa.
PoistaHieno ajatus ! Taulusta tuli oikein kaunis.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOi miten kaunis ja ainutlaatuinen taulu. Olen huomannut saman, entisten aikojen aarteet ansaitsevat arvoisensa säilytyksen. Meidän kodin vintiltä löytyneitä Kotiliesiä olen kehystänyt muutaman, alkuperäisen omistajan nimi ja osoite näkyy niissä :) Rakas tätini kuoli viikko sitten ja hänen nypläämänsä liinat ovat nyt esillä ja kovasti pohdin, miten ne voisin arvokkaasti säilyttää.
VastaaPoistaTykkään erityisen paljon sinun tavastasi kunnioittaa menneitä aikoja. Se on yksi (muiden ohella) syy seurata blogiasi!
Kotiliesissä on uskomattoman kauniita etukansia! Harmi vain että vintiltä löytyneet on olleet repaleisia tai muuten huonossa kunnossa. Minusta tämä talo on ansainnut sen että historiansa on esillä. Toivottavasti vielä sittenkin kun täällä asuu jo seuraava polvi.
PoistaMahtava idea säilyttää tuo arvokas laukku raameissa lisämurenemiselta suojassa. Tuollaiset löydöt on niin aarteita!
VastaaPoistaPienikin ruttuinen mytty hormin kupeesta pölyiseltä vintiltä voi olla aarre. Toivottavasti ei kovin murene tuonne kehyksiinsä :))
PoistaIhana tunnelma tuvasanne. Tekisi mieli istahtaa tuohon keinutuoliin, rauhoittua kaikesta muusta silmät kiinni (ja tottakait myös silmät auki, kaunista on!) ja vain kuunnella vanhaa taloa.
VastaaPoistaTaulu on upea kuvankin perusteella!
Keinutuoli on ihana paikka, vaikka se yleensä onkin jonkun kissan valloittama.
PoistaOn se vaan hieno Hilman käsilaukku! Siinä olet saanut talteen sen oleellisen laukusta. Upea kerrassaan!
VastaaPoistaJa ihana on myös tuo ryijy, jonka olet löytänyt.
Ryijy on yksi parhaista kirpparilöydöistäni. Ulkoreunan väreistä en niin välitä, mutta keskusta on hieno ja sopii väreiltään tuohon ruusujen seuraan.
PoistaAivan ihana taulu!
VastaaPoista