Häkilä

Postaukset pyörii nyt näiden vintin aarteiden ympärillä, mutta ei täällä muuten tapahdu mitään. Ikeassa pyörähdin torstaina, ja tänään palailin vierailulta siskon lihapatojen ääreltä. Kiitos sisko, ruoka oli taasen aivan mahtavaa ja napa on killillään vieläkin.

Omituisen piikkiesineen nimi ja käyttötarkoitus löytyi pienen googlettelun jälkeen hyvin helposti koska arvelimme heti esineen liittyvän pellavaan ja sen käsittelyyn. Arvilan häkilä oli vintiltä löytyessään melko suttuinen.

 Pikaisen kylvetyksen jälkeen kuvasin häkilän varpaideni kanssa jotta osaatte hahmottaa esineen koon.

 Pellavaa on vedetty näiden piikkien läpi. Tiheämmällä puolella on tehty hienompaa pellavaa, aivinaa. Harvempi puoli antoi karkeaa ja arkisempaa rohdinpellavaa. Piikit on muuten edelleen neulanterävät.

 Vanhat tarve-esineet ovat jotenkin ainutlaatuisia. Tämäkin, kovaan käyttöön ja kulutukseen tehty esine on koristeltu yksinkertaisesti. Tekijänsä on tarkoituksella tehnyt kauniit lovet laudan kavennuksen kohdalle. Uskoisin, että kauniilla esineellä työ on sujunut edes hivenen iloisemmin.

 Häkilän toinen puoli on kauniisti patinoitunut ja osin silkkisen hienoksi kulunut. Toinen pää on joskus haljennut enkä usko että puuttuvaa palaa enää vintiltä löytyy.

 Häkilän ikää emme tiedä, mutta arvelen sen olevan 1800-luvun loppuvuosilta tai 1900-luvun alusta. Täytyy kysellä kyläläisiltä milloin täällä on vielä kasvatettu itse pellavat.

Seuraava puuha on keksiä häkilälle hyvä paikka seinältä. Eteisessä on vanhoja työkaluja yhdellä seinällä, se saattaisi olla häkilällekin hyvä paikka. Kun ei tässä pellavaakaan kasvatella kuin koristeeksi.