Päiväkodin tädin kissanpennut

Terveiset täältä isännänhuoneen sohvan takaa. Näin hienosti on opittu lastenlaulu piiri pieni pyörii ja sen leikki. Tehkääpä sama perässä.

 Kahden viikon iän kunniaksi saimme uuden pesälaatikon ja pehmusteet. Oli tuo meitä hoitava ihminen sitä mieltä, että isommalle laatikolle on tarvetta. Mutta ollaan me vielä pieniä.

 Etujalat kantaa jo vähän, ja siksipä on kiva seurata sisarusten leikkejä näin pystyasennostakin.

 Minä olen se pentueen toiseksi pienin. Rauhallinen, suurisilmäinen tyttö. Ihmislapset kutsuu nimellä Piki.

 Eniten me tykätään leikkiä silloin kun Iines-emo on seuraamassa. Välillä se urahtelee meille jotain, mutta ei me kuunnella, mennään vain ympäri pesää.

 Sopuli, pienin pentu olen minä. Ihmiset antoivat tuollaisen nimen värini takia. Hassua, sopulihan on ruokaa!

 Mutta ei tässä kauaa ehdi poseerata, sisko tuli mukaan leikkeihin. Ylävitonen ja sitten vähän tassutaistoharjoituksia päälle.

 Tiikeripennulle paras paikka on äidin turkissa. Kainaloon oisin tykännyt mennä, mutta tuntuivat olevan kaikki varattuina. Tulee se uni tässäkin, vaikka paras uni tulee kun nukahtaa nisä suussa.

Seuraava raporttimme sohvan takaa kunhan jalat kantaa ja pääsemme pesästä pakoon.