Orjana työleirillä

Olen kuullut puhuttavan, että ihmiset maksaa siitä ilosta, että pääsevät tutustumaan maatilan töihin. Halukkaita rittää niin lampaiden paimennukseen kuin lannan luomiseen. Itse taidan asua niin maalla, että omasta työleiristäni en sentään maksanut, sainpa pientä palkkaakin.

Ja kuten kuvasta näkyy, olihan minulla apulainen mukana kun vein hevoselle vettä. Vaikka minusta tuntui, että työnsin ylämäessä sekä vesiastioita täynnä olevia kottikärryjä että tuota pientä apulaistani.

 Hei vanha rouva, raikasta vettä tulossa ihan kohta!

 Hyvää vyötärö-ja leuanalusrasvan sulatusta tämä veden kuskaaminen. Vanha rouva viis välitti vedestä, pienen apulaisen tuomat leivän palaset kiinnosti enemmän.

 Palkaksi minut vietiin paikalliseen kirpputoritapahtumaan. Ja sieltäpä löytyikin perennamyyjä jolta ostin euron kappalehintaan 4 liilaa lehtoängelmää ja kaksi vuokkoa. Vuokkojen lajin ehdin jo unohtaa joten kukinta on sitten täysi yllätys. Nyt vähän harmittaa että kahden euron nuokkusyreeni jäi ostamatta. Harmaassa laatikossa olevat taimet sain kaivaa työleirin pihasta mukaani. On lukematon määrä iiriksen juurakoita, juhannusruusua, akileijaa ja jotain pinkkiä mysteerikukkaa. Kaikki tervetullutta pihan täytettä.

 Muistatteko lukijani tämän maailman kauneimman kissan Sylvin joka asuu työleirilläni vakituisena palkollisena. Tällä kertaa Sylvin saalis aiheutti muutaman sydämentykytyksen kun ikkunasta huomasin kissan heittelevän perin omituisen näköistä myyrää. Eipä se ollutkaan myyrä.

 Ei ole tietoa mistä Sylvi toi kyyn pihaan, vai saiko sen puutarhasta kiinni. Hienosti kuitenkin tehty ja käärme tapettu. Kyy kun ei ole oikein tervetullut vieras lapsiperheen pihaan tai hevoshakaan.

Eikä tuolla ollut ollenkaan orjameininkiä. Enemmän olisivat saaneet piiskata töihin. Kiitos sisko taas kerran mukavasta viikonlopusta, hyvästä savulohesta ja maistuvista varhaisperunoista. Eikä se mansikkakakkukaan mitään pahaa ollut.