Kulhosta keinutuoliin

Loma alkoi kirpparien merkeissä satumaisella tuurilla. Tässä omalla kylällä on pihakirppis, olin herännyt kerrankin aikaisin aamusta, ja mies luki lehdestä kerrankin oikean ilmoituksen. Olimme kerrankin ajoissa oikeassa paikassa.

Tuli ostettua hauskaa tilpehööriä ja ihan vain vähän uusia huonekaluja. Sinikukkainen kulho on arabiaa, pieni lohkeama reunassa, mutta minua ei haittaa. Tilpehööristä se ehkä hauskin löytö on kuvan tiukunauha. Kelloissa on ihan uskomattoman kaunis ääni. Siitä saakin tulla kotimme ovikello lasikuistin oveen. Myös alla oleva pöytäliina on samasta paikasta.

 Suurempi pöytäliina on kaunis kuin mikä. Sen päällä nippu ruosteisia avaimia, muutama ikkunarauta ja metallikauha. Avaimet ovat nyt ruosteenpoistossa, toivottavasti lähtee pois niin saan kylppärin seinän kokoelmaa kasvamaan.

 Ruukullekaan ei ole välitöntä tarvetta, mutta oli niin kaunis että ostettavahan sekin oli. Ja saliin kyllä oikeasti mahtuisi uusi viherkasvi jos vaan saisin pidettyä kasvin hengissä.

 Tänään menin kyseiselle pihakirpparille uudestaan. Oli hyvä syy, sillä yhden eilisen ostoksen mukana tuli esi-isät enkä halunnut niitä kotiini kummittelemaan. Joten palautin vanhan valokuvan, ja samalla tietysti sorruin ostamaan taas jotain. Kaksi tuolia 15 euroa, kaupat tuli heti. Eivätkä vaadi kuin uudet päälliset. Ja eteisremontin valmiiksi jotta saan tuoda nämä kaunottaret sisälle taloon.

 Tuolit pääsevät eteiseen tämän komuutin kaveriksi. Komuutista pulitin huikeat 15 euroa. Tästä vain kansilevy pitää käsitellä uudestaan, muuten kaappi on kuin sitä ei olisi koskaan käytetty.

 Sarjassa pientä ja söpöä, on ehdoton ykkönen lastentuoli jonka sain kaupan päälle. Myyjä kun oli ajatellut heittää sen kaatopaikkakuormaan. Eihän siitä repsota kuin istuinosan vaneri! Ja se on helppo vaihtaa uuteen. Pikkasen hiomakonetta ja uutta maalia, ja niin on mummin mussukalla nyt oma tuoli kun tulee kylään. Pikku tuolin vieressä olevia tuoleja ostin kaksi, ihan siitä syystä että ovat tismalleen samanlaiset kun tuolit jotka meillä on tuvassa. Nyt tuoleja on kuusi.

Lopuksi pelastimme vielä kaksi huonekalua kaatopaikalle joutumiselta. Keinutuoli ja pöytä majailee nyt navetassa, mutta eiköhän niillekin paikka löydy. Keinutuoli vaatii vähän rajumpaa kunnostusta, mutta pöydän voi ottaa pelkän pesun jälkeen suoraan käyttöön. Kaikkein parasta kuitenkin on ehkä se, että huonekalut ja esineet jatkaa eloa ihan parin kilometrin päässä sieltä mistä lähtivät. Ovat osa paikan, ja kohta tämän talonkin historiaa.