Usein kysyttyä

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä pihamme suhteen on se, ehdinkö ollenkaan istumaan alas ja nauttimaan puutarhasta. Viimeksi äitini kysyi tätä sunnuntaina. Vastaus on aina yhtä helppo. Kyllä ehdin. Eri asia on haluanko. Olen syntynyt tekijöiden sukuun joiden on vaikea olla aloillaan tekemättä mitään.

 Nautin puutarhasta kaikkein eniten kun teen siellä jotain. Puuhan ei tarvitse olla isoa tai järisyttävää, se voi olla rikkaruohon nyppäisyä ohimennen, kukan nuuhkaisua, kastelukannun täyttöä tai haravointia. Pieni liike siihen pitää kuitenkin liittyä.

 Joskus kuitenkin istahdan alas, kuten maanantaina aitan rappusille katselemaan auringon viimeisiä iltasäteitä. Istuin niin pitkään kuin tarkeni ja aurinko lämmitti. En miettinyt uusia suunnitelmia puutarhaan, pikemmin ajattelin että miten paljon on tehty ja saatu aikaiseksi. Käänsin katseeni mihin vain niin näin siistittyjä alueita.

 Puutarhassa haahuilua harrastan säännöllisesti, se on juuri sitä kukkien nuuhkimista ja rikkaruohon ohimennen nyppäisyä. Ei mitään päämäärää tai tehtävälistan lyhyemmäksi saamista. Mielessä saattaa pyöriä uusia suunnitelmia, kasvien siirtoja tai muita tulevia tehtäviä. Mutta varsinaisesti en tee mitään, en ainakaan myönnä että tulipa ohimennen leikattua ruusut tai joku muu pensas.

 Meillä jokaisella on oma tapa nauttia omasta puutarhasta. Minulla nautinto tulee tekemisen kautta. En osaa sisälläkään esimerkiksi katsoa televisiota ellen tee samaan aikaan jotain muuta. Yleensä luen kirjaa tai teen blogiin uutta postausta.

 Puutarha vie aikaa, periaatteessa kesällä kaiken vapaa-ajan. Se on oma valintani, sitä haluan. Tavoite on kuitenkin se, että puutarha olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja hetkittäin omillaan pärjäävä. Aika on rajallista, se on fakta. Sen takia kasvimaa oli tänä vuonna yksinkertaistettu kasvivalikoimallaan ja mitään uutta projektia ei aloitettu. Se on toinen usein kysytty, miten aikani riittää. Kyllä se riittää, minulla ei kasvukaudella ole muita harrastuksia. En stressaa, teen sen mitä haluan, joskus on rikkaruohoja enemmän ja joskus vähemmän. Ison puutarhan kanssa (yli puoli hehtaaria) on oppinut priorisoimaan ja tekemään asioita suuremmalla mittakaavalla. Ja se helpottaa työtäni paljon, että mies hoitaa nurmikon leikkuun ja trimmeröinnit sekä auttaa muutenkin tarvittaessa.

Iines viihtyy usein rosarion kivikasoilla. Istuu ja tähyilee pellolle, miettii myyriä ja saalistus-strategiaa. Ilmeisen toimivia strategioita sillä saalista tulee paljon. Luut vain rutisevat kun myyrät jalostuu Iineksen hampaissa gourmetruuaksi. Parasta on myös se hetki kun puutarhuri ehtii vähän aikaa rapsuttaa ja jutella mitä tapahtuu aina kun Iines on lähellä. 

Ja sitten saatetaan ihmetellä yhdessä hetki puutarhan kauneutta.