Sunnuntai ja siniset sienet

Mukavaa, ei sada vettä. Vielä yöllä sitä tuli taivaan täydeltä kun päästin kissoja pihalle. Vaikka ei sada niin märkää on. Niin märkää että nurmikkoa ei voi leikata alapihalta ollenkaan, saappaatkin sanoo lits ja läts kun nurmikolla kävelee. Maa ei ime enää yhtään vettä, kiintiö on täynnä.

 Märkä loppukesä on saanut sieniä pompsahtamaan sieltä ja täältä. Myös sellaisia sieniä joita en ole koskaan ennen nähnyt. Kuten näitä raparperin alta nousseita sinisiä sieniä. Aika metkan näköisiä.

 Karhunvatut ovat kärsineet sateista ilahduttavan vähän. Keräsin niitä tänään litran. Onko kellään hyviä ideoita mihin karhunvatut kannattaa käyttää, kaikkia kun ei tule syötyä sellaisenaan. Mietin tulisiko niistä hyvää hilloa.

 Mies siivosi liiteriä eli poisti maapohjan päältä siihen kertynyttä mujua. Se on työ joka pitää tehdä parin vuoden välein, muuten maalattia kasvaa liian korkeaksi. Tarkoitus on että tuuli saa vapaasti puhaltaa liiterin seinien alta. Mujut kipattiin luumulehdon kasvulaatikoiden ympärille mistä edellinen erä mujua olikin ehtinyt jo maatua lähes mullaksi.

Istutin viime vuonna rosarin kivimuurin päätyyn köynnöshortensian. Jostain luin että köynnöshortensia ei välttämättä kasva ensimmäisinä vuosina yhtään kokoa vaan keskittyy juuriin. Autopaikan köynnäshortensia onkin tehnyt niin eikä ole kasvattanut vielä lainkaan uusia versoja, yhden kukan sentään teki tänä kesänä. Mutta tämä rosarion kivimuurin hortensia on kasvattanut uuden pitkän verson, tuon mikä on lähtenyt kiipeämään kiveä pitkin. Toinen uusi verso on pääverson takana. Aika mahtavaa, unelma köynnöshortensia peittämästä kivimuurista saattaa siis toteutua.

Rosariossa tapahtuu muutakin. Lidlin nimetön löynnösruusu alkaa avata ainokaista nuppuaan. Aikamoisen pinkki kukka, ja hyvin tuollaisen kaupallisen ruusun näköinen. En elättele kovasti toiveita siitä että tämä kestää talven yli. Vaikka se toiveissa onkin.