Eilen poimin mustikoita sateessa. Ihan pähkähullua puuhaa mutta kun olin päättänyt että mustikoita on saatava. Litran keräsin, sitten riitti. Tänään ei ihme satanut, sain poimittua kaksi litraa. Onni on läheiset mustikkapaikat. Ulko-ovesta talon taakse ja siitä voi aloittaa. Tänään keräsin toisen litran yhdestä ainoasta puskasta! Toisen litran hain vähän kauempaa, 100 metrin päästä jotta sain tarkastettua tuleeko sinne metsään mustikkaa. On tulossa, valtavan paljon ja valtavan kokoisia.
Puutarhassa olen puuhaillut sateilla kovin hillitysti, pientä puuhastelua, ei muuta. Jotain hyvää jos sateesta hakee, niin silloin ei ole mäkäräisiä eikä pahemmin edes hyttysiä. Eikä ole liian kuuma.
Tämä valkoinen malva on eksynyt puutarhaan toisen kasvin mukana. Tunnistatko mikä malvalajike on kyseessä? Kukka on kaunis valkoinen vaaleanpunaisilla heteillä.
Pioniunikot ja ruiskaunokki ovat sattuman tuoma yhdistelmä. Mutta sanoisin aika toimivaksi. Taidan antaa molempien siementää rauhassa ja kasvattaa saman väriyhdistelmän ensi kesäksikin.
Molemmat neilikkaruusuni, sekä valkoinen että pinkki paleltuivat maata myöten. Kummastakin jännitin jäävätkö henkiin. Niin vain jäivät ja kasvattivat komeat uudet varret. Kukkiakin tulee ihan kiitettävästi.
Yhden kivimuurin viereen heitin keväällä pussillisen vaaleanpunaisen ruiskaunokin siemeniä. Tykkään ruiskaunokeista todella paljon, niitä kasvaa kasvimaallakin missä ovat saaneet lisääntyä ihan villistä. Ja niin muuten tykkää pölyttäjätkin.
Saman kivimuurin kupeessa, ruiskaunokin vieressä availee harmaamalvikki ensimmäisiä kukkiaan. Itse en ymmärrä miksi harmaamalvikkia vähän väheksytään perennapenkissä. Kukka on kaunis ja kasvi kestävä. Kestää paahdetta mutta sietää myös kosteutta. Ja leviämisen voi pitää kurissa eikä anna kasvin siementää.
Pihan komeimmat sormustinkukat ovat talon edustan penkissä. Siemenet pitää ottaa tarkoin talteen, tänä kesänä niitä ei ole ylitarjonnaksi saakka. Tiilikasaan jos katsotte, niin näette missä vaiheessa olen tiilien putsaamisessa. Yksi lavallinen on valmis, toista pitäisi aloitella. Kerralla voi tehdä putsaamista pari tuntia jossa saa aikaiseksi noin viisi kerrosta tiiliä. Sen jälkeen on pakko lopettaa sillä putsaaminen käy todella paljon käsiin ja hartioihin. Työvälineinä on vanha kirves ja kevyempi muovinen leka.
Ehkä uuden kasvihuoneen voisi saada helpommallakin tai ainakin vähemmällä työllä, mutta kun olen päättänyt että kasvihuoneen budjetti on vain muutama sata euroa, maksimissaan tonni. Jotta siihen päästään, on huolittava ilmaista materiaalia sellaisessa kunnossa kun sitä saadaan. Eli putsaamattomia vanhoja tiiliä jotka puhdistetaan itse.
Malvasi on myskimalva. Malva moschata Alba. Todella ihana ja toimiva yhdistelmä nuo pioniunikot ja ruiskaunokki.
VastaaPoistaMinulta valitettavasti kuoli harmaamalvikki ja uusi täytyy kasvattaa kyllä tilalle.
Kiitos, myskimalvaksi epäilin mutta en ollut varma koska selvisi niin hyvin talvesta. Kasvaa toisaalta tosi kuivalla paikalla joka on kuiva talvellakin.
PoistaUpeat pioniunikot. Hienoa kukintaa myös muissa kasveissa:)
VastaaPoistaPioniunikot on lemppareitani.
PoistaVoi että, joko teillä malva kukkii.. Ihania nuo pioniunikot, ja ne ruiskukkien kanssa sopivat todella hyvin yhteen!
VastaaPoistaKyllä arvaan että tuo tiilien puhdistaminen on rankkaa puuhaa, mutta kyllä kannnattaa. Kohta olet ihanan kasvihuoneen onnellinen omistaja :)
Malva kukkii täysillä, aloitti yli viikko sitten. Kasvihuoneen soisin olevan valmis noin viiden vuoden päästä. Ehtii suunnitella ja kerätä materiaalit.
PoistaKun on noin komea tiilikasa, se pitää hyödyntää ja lopussa komea kasvihuone seisoo, kannattavaa puuhaa ilman muuta! Tuo harmaamalva on ihana, mutta meillä siitä tuli kukkapenkin valtiatar ja kaivoi pitkän pääjuurensa syvyyksiin, taimia riitti vaikka kuinka paljon vaikka koitin tarkkaan leikkoa kukkineet kukkavanat pois. Nyt sitä kasvaa vähän sivummalla, tykkään siitä silti! Voisiko tuo valkoinen malva olla malva moschata 'Alba')
VastaaPoistaTuo pioniunikoiden ja ruiskukkien yhteistanssi näyttää hienolta!
Harmaamalvikki tekee todella pitkän ja runsaan paalujuuren. Sen takia voi kasvattaa liki autiomaaolosuhteissa. Ruiskukat ja pioniunikko on yllättävän kiva yhdistelmä.
PoistaTiilikasa on kunnioitettava. Ei ihme, että tuntuu kropassa. Mihinköhän kuntosalilaitteeseen sitä vertaisi?
VastaaPoistaMalvasta en tiedä varmuudella, mutta näyttää myös minusta valkoiselta myskimalvalta.
Pioniunikot ja ruiskukat ovat kauniit yhdessä. Meillä on varmaan liian varjoista, kun en saa pioniunikoita oikein menestymään. Pitää yrittää aina uudestaan.
Valkoinen myskimalva se taitaa olla. Tiilikasa on toisena päivänä lannistava ja toisena innostava. Minulta saat pioniunikoiden siemeniä, niitä riittää :)
PoistaIhanaa, mielelläni otan pioniunikkojen siemeniä ja kokeilen taas uudestaan.
PoistaTänä kesänä on sormustinkukkia vähän. Toivottavasti tulee laadukkaat siemenet :) Onneksi on unikot.
VastaaPoistaVähän, ja ovat jääneet mataliksi. Eihän sitä joka vuosi voi kukkia niin kuin viime vuonna.
PoistaKyllä nämä sateet kasvattavat mustikat jättikokoisiksi, litraan ei varmaan monta marjaa mahdukaan. Itse en ole vielä käynyt tarkastamassa, mikä on mustikkatilanne täällä päin. Pioniunikot ovat kyllä mahtavia. Olen tänä kesänä tullut siihen tulokseen, että kylvän unikot ja ruiskaunotkit sekä kehäkukat jo syksyllä, niin ne kukkivat jo juhannuksen aikaan.
VastaaPoistaSuuria tuntuu mustikat olevan. Viikonloppuna jos on hetken satamatta niin pääsee taas metsään. Minä kylvän syksyllä osan ja keväällä osan, varmuuden vuoksi.
PoistaMiten kauniita kukkia! Mustikkasadosta on tänä vuonna vissiin noin kauttaaltaan tulossa varhainen ja hyvä. Myös kantarellisadosta ennustetaan hyvää. Kyllä luonto hellii meitä :)
VastaaPoistaKanttarelleja olen kerännyt jo 1,5 litraa. Samasta paikasta kuin mustikatkin. Sienet lahjoitin eteenpäin, en ole vieläkään oppinut syömään niitä.
PoistaMalvoja en väheksy yhtään. Pidän niistä kovin - sekä vaaleanpunaisista että valkoisista. Toisaalta sekin on totta, että ne joskus riehaantuvat. Vuosi tai kaksi sitten valkea malva lähes valtasi koko suurimman kukkapenkkini. Onneksi siirtelin niitä pariin muuhunkin penkkiin. Viime talvi tuhosi ne täysin alkuperäisestä kukkapenkistä.
VastaaPoistaPioniunikot ja ruiskukat kaikissa väreissä ovat suloisia.
Se on myönnettävä että voivat riehaantua. Pienissä pihoissa voi olla ongelma, meillä mahtuu kasvamaan.
PoistaMinä tykkään malvoista ja niitä on muutama kukkapenkeissä. Eivät ole muodostuneet ainakaan tähän mennessä riesaksi. Ainoa ongelma on niiden kaatuilu sateella, sillä en erityisemmin pidä kasvien tukemisesta.
VastaaPoistaRuiskukat ja pinkki pioniunikko on hurmaava yhdistelmä. Loviisassa oli samassa viljelylaatikossa vaaleanpunaista sormustinkukkaa ja pinkkiä pioniunikkoa ja sekin oli ihastuttavan näköistä. Kuin prinsessaunelma.
Samoin Loviisan reissulla näin kasvihuoneen, joka oli rakennettu ilmeisesti vanhan rakennuksen seinustalle. Takaseinä oli muurattu tuollaisista vanhoista tiilistä ja se oli kyllä niin upean näköinen, että mielelläni ottaisin sellaisen itsellenikin. Varmasti myös tiilet keräävät auringon lämpöä. Kova hommahan noiden tiilien putsaamisessa on, mutta jälkikäteen olet taatusti tyytyväinen.
Tukemisesta en pidä minäkään. Pioneista leikkasin kukat pois kun kyllästyin niiden maassa roikkumiseen. Tuolla Loviisan tyylillä on tulossa meidänkin kasvihuone. Takaseinä tehdään tiilestä ja muut lasista.
PoistaAh, sadetta Suomessa! Marjat kiittävät. Tuo tiilikasa antaa viitteitä siitä, kuinka hyvä kasvihuone on tulossa. Odotan innolla sen elämän alun tarinaa! Selkeästi menossa se kosiotanssi, jolla kysellään, että tulisitkos meille, niin kovasti haluaisin... Meidän valmiskasvihuone, se pikkuinen koppero, oli myös edullinen, kun tilattiin netin kautta. Mutta eihän se vedä lainkaan vertoja sille, mitä sulla on tulossa!
VastaaPoistaSini K.
kasvihormoni.fi
Marjat kiittävät. Paitsi mansikat ja kohta vadelma. Home alkaa riivata jos on liian märkää. Valmishuoneen voi saada edullisestikin. Minulla taitaa olla suuruudenhullu suunnitelma kasvihuoneesta, ja on suunnitelma jo vähän laajentuntunutkin. Toteutuu jos tiilet riittävät.
PoistaMinulla ihan sama mustikkatilanne :) : takapihalle mars, ja litra on kerättynä yhdestä pienestä paikasta. Nyt on kyllä tulossa tosi hyvä mustikkasato tai sitten olen oppinut löytämään paikat :).
VastaaPoistaEikö ole onnea kun mustikat kasvavat takapihalla :) taitaa olla hyvä mustikkavuosi.
PoistaHei, olen aikoinaan käynyt läpi kauhean tiilikasan ja ainakin minulle parhaat välineet olivat vanha muurauslasta ja puukko. Lämmin ja ihana blogi sinulla, kiitos monista hyvistä lukuhetkistä!
VastaaPoista