Erilainen museokäynti

Perheemme pojat tykkäävät käydä erilaisissa museoissa. Kuten myös me vanhemmat. Viime viikkoista Tallinna matkaa varten selasin netistä vaihtoehtoja mihin Tallinnan museoon menisimme. Valinnan vaikeutta alkaa olla sillä aika monessa museossa on käyty silläkin suunnalla. Löysimme kuitenkin mielenkiintoisen kohteen josta pojatkin innostuivat. Patarein linnoitus ja vankilamuseo.

 Patarei on entinen linnoitus joka on rakennettu jo 1840-luvulla. Vankila siitä tehtiin 1919 ja viimeiset vangit tuolla oli vielä 2002. Melkoisen hurjaa ajatella ettei siitä ole edes montaa vuotta kun näimme paikan kunnon. Museo on siksi erilainen, että sitä ei ole kunnostettu lainkaan, kun linnoituksesta on loppunut vankila, on kaikki jäänyt paikoilleen. Seinät, lattiat, ihan kaikki on saanut rapistua rauhassa.

 Netin vinkkien mukaan meillä oli kaikilla jalassa hyvät kengät, varusteina takki seinistä hohkaavaa ikikylmää vastaan sekä taskulamppu. Vankila on täynnä pimeitä soppeja joihin saa mennä omalla vastuulla käymään. Voitte kuvitella, että paikka oli jännittävä 10- ja 12-vuotiaiden poikien mielestä.

 Hylättyjä huoneita, sellejä, toimistohuoneita, vartijan koppeja, paikkoja johon ei tavallisesti olisi museossa mitään asiaa ellei tilaa olisi kunnostettu museovieraita varten.

 Mielikuvitusta rääkkäävää materiaalia kuten vankilan sairasosasto tutkimusvälineistöineen. Hylätyt sellit joihin oli jäänyt elämää nähneet kengät patjan päälle muistoksi entisistä asukkaista. Oikeastaan aika karmivaa.

Mutta myös hienoja vanhoja rakenteita, lähes 2 metriä paksuja seiniä, pihan vallanneita kasveja ja upeita merimaisemia. Jos kaipaat vähän erilaista kokemusta nähtävyyksistä niin tänne kannattaa uskaltautua. Perhelippu maksoi 8e ja suomenkielinen painettu opasvihkonen euron. Ihan pieniä lapsia ne tuonne veisi, mutta juuri isommille koululaisille hyvä paikka. Ainakin sai pidettyä hyvän oppitunnin kaidalla polulla elämisestä.