Tekstejä aitan seinistä

Aitastamme ei ole mitään todistettavaa tietoa, ei edes perimätietoa. Pihaan se on joskus rakennettu, on ainut mitä tiedämme. Mutta kun kokemusta on vähän kertynyt, niin yllättävästi aitta osaakin itse kertoa jotain historiastaan. Seinistä löytyy kolmet erilaiset siirtomerkinnät josta voimme päätellä että aitta on kolmeen kertaan purettu ja siirretty. Aitan keskiosa on irrallaan muista osista, siis selvästi eri rakennusta kuin muut aitan huoneet.

Yksi huomionarvoisimmista keinoista selvitellä aitan historiaa ovat sen seiniin tehdyt merkinnät. Niistä arvoituksellisin on tässä alla.

 Tämä pieni puun palanen jolla on paikattu hirttä tai peitetty reikä löytyy siitä osasta aittaa jossa on merkintä 1799. Mutta mitä tarkoittaa teksti alte? Onko se jonkin sanan loppuosa? Ensin tuli mieleen latina, aitoissa on ennen käytetty raamatun tekstejä suojaamaan ja siunaamaan satoa. Onko tässä kyse sellaisesta, emme tiedä.

 Saman aittahuoneen oven yläpuolelta löytyy tällainen merkintä. Mitä lie tarkoittaa sillä yhdessäkään muussa hirressä ei ole samanlaista loveusta.

Jokin haalea lyijykynäteksti. Joonas Ahonen ja Lydia Salo. Ehkäpä he ovat yöpyneet joskus aitassa. Vastaavia merkintöä on eri nimillä. Nykyihmisestä näitä entisajan graffiteja on hauska lukea.

 Entäpä miltä aitassa nyt näyttää? Näissä kuvissa on tulevasta kahdesta nukkumahuoneesta suurempi joka sijaitsee museon päällä. Neliöitä on samat 20 kuten museossakin. Osaa seinistä kiertää ihanat vanhat tappinaulakot. Ollut ilmiselvästi joskus vaateaittana.

 Ikkunapääty. Ikkunan karmilistat ovat vielä irti. Niistä löytyi lyijykynällä kirjoitettuna kokonainen lause joka kuuluu näin:

  Elämä on kuin tähdenlento pimeällä taivaalla.

Tekstin kohdalta pesin karmilaudat niin että teksti varmasti säilyi. Teksti pääsee paikoilleen kunhan ikkunakarmi on vielä kertaalleen maalattu. Olen odotellut sen suhteen edes kahta peräkkäistä sateetonta päivää. Eipä niitä tunnu olevan.

 Tässä peräseinä ja ovi. Peräseinä yläosasta näkee sen että aitta on ollut joskus toisenlainen. Mustana näkyvät kolot ovat vanhoja kattotuolien paikkoja. Viime kesänä uusittu kattolaudoitus on vielä kaunista vaaleaa puuta. Kattotuoleja ei tarvinnut uusia kattoremontissa yhtään kappaletta.

Entä miten nukkumahuoneeseen kuljetaan? Sinne pääsee vain tätä kapeaa kulkusiltaa pitkin. Tai en tiedä edes tuon oikeaa nimeä. Välillä puhumme kulkusillasta, välillä parvekkeesta ja välillä aitan parvesta. Tämän kesän hommia on uusia kulkusillan lankut. Alkavat olla vaarallisen lahoja, viime kesänä nuorin poika meni yhdestä lankusta läpi. Onneksi isä sattui olemaan juuri sillä kohdalla ja sai pojasta kopin.

Aitta on tarkoitus sisustaa täysin niillä tavaroita joita meillä jo on. Sekalaista sakkia on tulossa. Ainakin korituoli 1960-luvulta, pöytäkalusto 1940-luvulta ja mäntypuinen sänky mäntyhuonekalujen kultavuosilta. Yöpöydiksi varmaankin tuolit jotka sain keväällä ystävältä. Sängyn mukana tuli ihana pieni punainen penkki joka saa luvan toimittaa säilytyshyllyn virkaa. Aitassa pitää ehdottomasti olla hylly kesälukemista varten kuten lapsuudessakin oli. Hyllyllä tietysti kokoelma Valittuja Paloja ja Aku Ankkoja. Jälkimmäisiä meillä jo on vino pino odottamassa aittaan menoa.

Taivan vesihanavastaavalle heitän pienen pyynnön, saisiko kiitos muutaman sateettoman päivän. Samalla muistutan, että nyt on heinäkuu, ei lokakuu. Silloin saa sataa koko ajan, ei nyt.