Heinäkuussa

Heinäkuussa on hupenevat kesäpäivät, hyttysten pistämät jalat, mustikoista sinertävät sormet, liian vähäiset tunnit vuorokaudessa ja maalipönttöjä. Puutarhassa on jostain syystä vaisua, liljojen kukintaa odotellessa. Maksaruohot taasen ovat jo aloittaneet.

 Erityisesti pörriäiset tykkäävät. Kasvien äärellä käy hurja pörinä koko päivän. Vielä illastakin viimeiset pölyttäjät nauttivat mesiateriasta.

 Rosarion kukinta on ohi mutta tilalle on tullut kauniit kiulukat. Nämä ruusunmarjat kuuluvat "Marzipan" ruusulle joka kuuluu pimpinellifolia-ryhmään.

 Kasvimaalla kasvaa viidakko. Ruiskukat ovat valloittaneet osan porkkanapenkistä ja herneistä. Kehäkukkiakin on, mutta vähemmän kuin yleensä. Ruiskukkaa tarvitsee hiukan rajoittaa ensi vuonna ettei valtaa kaikkea kasvualaa itselleen.

 Autopaikan kivimuurin laakakivelle laitoin tänä kesänä toisen rautapadoista. Padassa kasvaa keskellä vaaleanpunaisia pelakuita. Hiukan voimakkaammaan värisiä olisin tähänkin halunnut mutta ei ihan onnistunut. Pihatien vieressä kasvaakin sitten tulipunaisia pelakuita. Tai olisi jos kukkisivat. Ehkä kukinta alkaa nyt kun saadaan aurinkoakin rankkojen sateiden jälkeen.

Miehen kesälomatyömaa on talon ulkomaalauksen korjaaminen. Yllättävän nopeasti siihen jouduttiin. Laajennusosan maalipinta oli vetänyt homeeseen vaikka aikoinaan tehtiin kaikki homesuojaukset. Nyt ensin pestiin maali homepesulla, sitten ruiskutettiin uusi homesuoja ja päälle uusi maali. Kuvan eteläseinälle on tehty irtomaalin raappaus ja vielä on vedettävä uusi maali pintaan. Raappauksen syy on eteläseinä josta emme saaneet kaavittua kaikkea vanhaa lateksimaalia pois. Lateksi pikkuhiljaa kesii pois uuden maalin alta. Sama homma on kai edessä taas neljän vuoden päästä. Onhan se todella hyvä ettei tarvitse lomaansa riippukeinussa viettää vaan riittää touhua.

Huomenna yritän ehtiä istuttaa tämän puutarhan ensimmäiset havukasvit. Niiden paikkaa on mietitty jo 1 vuosi ja 2 kuukautta. Hiljaa hyvä tulee.