Ei lasten läsnäollessa

Taloustöihin lukeutuu joskus puuhia joita ei voi tehdä parin vilkkaan ja kaikkeen ehtivät pojan kanssa. Yksi sellainen työ on pöytätasojen vahaus. Syystäkin homma on venynyt 2,5 vuoden päähän edellisestä, ja tasot olivat päässeet himmeiksi, ja vaha osin täysin pois kuluneeksi.

Eilen lähti pojan viikarit viikonlopuksi mummolaan, ja minä käärin hihat, ja aloin töihin. Himmeän pinnan tilalle kiiltoa.

 Osmon läpikuultava vaha on erittäin riittoisaa. Tällä yhdellä ja ainoalla pienellä purkilla olen vahannut silloin 2,5 vuotta sitten kaksi pöytää, tiskiallashässäkän tason ja seinäkaapin. Purkin pohja riitti tämänkin kertaiseen vahaukseen, ja tippa vielä jäi.

 Kuvassa on vahattu puoli pöytää. Kirkas pinta käsiteltyä, ja himmeä käsittelemätöntä. Mieletön ero.

 Väliin ihan pakko laittaa kuva miten tiheäsyisestä männystä pöydän kansi on tehty. Kansi on kahdesta lankusta, epäilemme, että samasta puusta. Vuosirenkaita on täysin mahdoton laskea, ovat niin tiheästi, mutta karkeasti laskien, pöytään on käytetty vähintään 250 vuotta vanhaa honkaa. Mistä saa sellaista puuta nykyaikana, ei mistään.

 Nyt pöytä on vahattu kertaalleen ja jo kuiva. Mietin, että tekisinkö toisen kerroksen kun kerran vahaa on jäljellä. Villikot palaa kotiin vasta huomenna, joten kuivumisrauhakin olisi.

Kuva ei ihan tee oikeutta pöydän silkinhimmeälle pinnalle, mutta kaunis se on, eikä kiillä liikaa. Ja kulkee taas tiskirätti köykäisesti vahatulla pinnalla.

p.s. Tänään bongattu kevään ensimmäinen nokkosperhonen, ja kurkipariskunta. Kevät etenee!